1536.

Mä tiiän et kaikki näkee sen
mitä mä todella oon
mä tiiän et ne vaan sanoo sanoja
koska niiden kuuluu sanoa
mut ne tietää totuudet yhtälailla kuin mä.

Mä oon paha
mun sisällä on jotain
mun käytöksessä enemmänkin
ne on nähneet sen ja ne tietää sen
enkä tiiä kenen vuoksi valheita muusta toistellaan.

Pahuudesta ei voi parantua
en tajua miks mun itsetuhoa pidetään huonona asiana
(vai kuvittelenko senkin?)
kun parasta kaikille
olis vain mun kuolema?

Miks saan apua kun oon pohjimmiltaan paha
oikeasti paha, hirviö
miks tätä aikaa ja näitä resursseja ei käytetä niihin
joilla on toivoa
niihin kaikkiin muihin jotka on hyviä?

Mulla on muutamat muiden käytöksestä peilatut käytöstavat
mut ne eivät todellakaan tee musta hyvää
päinvastoin ne hautaavat pahuutta vähän piiloon
nii että jotkut ei sit muka ollenkaan nää totuutta musta.

Mulla ei oo oikeesti hyvyyttä sisälläni
ei sellaista mitä muilla
mussa on pahuutta aivan liikaa
eikä siitä pääse eroon.

Ja sit kysytään mistä mä tiiän
tiiäkkö nää on juttuja
joita ei tarvitse sanoa suoraan
joskus sanoja ei tarvita ollenkaan
silti sen ymmärtää
vääryyden sisällään.

Jos esimerkiksi vertaa puolen vuoden takaista tilannetta ja tätä hetkeä
kaikki kertoo mun pahuudesta
nää eivät heti tienneet mikä oon
mut nyt kun totuus on paljastunut
jutut ovat muuttuneet
ei tarvitse paljoa osata lukea ihmisiä ja äänenpainoja
sanojen todellisia tarkoituksia
tekoja ja tekemättä jättämisiä
niin ymmärtää jo
et ne tietää kaiken.

Ja et syy kaikkeen on mun sisällä
et jos oisin oikein ja hyvä
asiat ois toisin.

Mä oon vaikee ja paha
ja mitä pidemmälle kaikki etenee
sitä selvemmin se kaikki hirveä tulee esiin.

Enkä mä voi tehdä mitään
voin luetella ikuisia lupauksia muutoksista
mut koska ennenkään olisin onnistunut niistä ainoassakaan?
Ei sitä pysty muuttamaan
josta pohjimmiltaan koostuu
ei sitä saa pois
jos sen varaan on rakentanut elämänsä, kaiken mitä on
eikä muutos silloin onnistu
vaikka sitä tahtoisi enemmän kuin ikinä mitään muuta.

Likes

Comments

Write a comment...
IP: 82.99.3.229