1535.

Ne syksyt
ne pimeet
se harteille laskeutuva painava voima
jota ei voi paeta.

Se on yhtäaikaa kiskojen kirskuntaa raiteilla
yksinäisyyttä ihmismassassa
ymmärtämättömyyttä ymmärtävien sanoissa
täällä kestetään
jokainen taakkojamme raahaten toisiin huomisiin
mutta ikinä tämä ei helpotu.

Ennen oli jotain
joka näissä syksyissä nostettiin hirteen
ja siitä sitten kauniisti pudotettiin tuhansia metrejä merenpohjaan.

Ennen oli iloinen lapsi
oliko se lapsi iloinen koska ei tiennyt muusta
vai aidosti hetken pelkäämättä?
Nyt on aikuinen kuivaamattomat kyyneleet poskillaan
se on kuolemaa
sanomatta jätettyjä totuuksia
se on kuolemaa toisten taakoissa
ja mun elämässä vain painajaisissa.

Enkä silti kestä
vaikka ei ole mitään syytä olla kestämättä
ei ole selitystä
miksi syksyjen pimeä vie mukanaan
aina uudestaan
joka syksy sitä uskoo suunnitelmaansa
itsensä voittamiseen
uskoo valoon ja vapauteen
eniten siellä odottavaan turvaan
silti sitä on täällä jokaisena jouluna
samassa itkussa kestämättömänä pettymyksenä kaikille niille
joille ei enää jaksa hymyillä
miksi?

Itsevihaa
itsesääliä
itsetuhoa
itsekkyyttä
sairasta, rumaa
ällöttävää, kamalaa
väsynyttä, eksynyttä, toivotonta
pelkoja, muistoja, pimeyksiä.

Ei pelastajaa
ei ole pelastavaa tekijää
pelastusta
ei ole
ei tule olemaan
ei kannata odottaa ja toivoa
jotain jota ei ole olemassa
pitäisi päästää irti
sen rinnalla kulkee vain tietyn kaavan mukaan luotuja ajatuksia
jos ei mieti pelastajaa
miettii reisivaltimoa
viimeistä laulua
verta ja verta
kipua, kuolemaa
kylmeneviä vesiä
valmiiksi solmittua köyttä
sitähän tää kaikki lopulta on
ei kukaan pelasta
aikuiset on itse vastuussa itsestään
mä oot itsekäs ja paha
itsesääliin takertunut huomiohuora
ei tarvii kertoo
ei tarvi tuhlata enempää aikaa
ku mä tiiän jo.

Näin on väärin ajatella
tälläsille ajatuksille ei sais antaa valtaa
kun pitäis päättää et kaikesta selviää ja oppia olemaan onnellinen
ja sitä ennen opetella olemaan kiltti, hyvä ja ystävällinen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229