1529.

Viimeiset kukat kuolee
ne lakastuu ja katoaa
mua sattuu mut ymmärrän ettei riittävästi.

Se et ne kirjoittaa arvioihin sanan ylimielinen
kun kuvaavat mua
tarkoittaa tasan yhtä asiaa.

Se tekee todeks sen mitä en kestä kohdata
se lyö mut lenkillä maata vasten
tuuli sotkee hiukset ja kyyneleet
ja mä tiiän.

Se pahuus on mussa
sitä on nyt nii paljon et se lukee jo teksteissä
vaikka mä miten viillän en saa sitä hengiltä
se on mussa ja mä oon se
paha ihminen
ylimielinen, itsekäs, hirviö
ja kaikki tajuaa sen jo
musta ei oo tulossa hyvää ihmistä hyvään elämään
musta tulee päivä päivältä
sana sanalta
hirveämpi
hallitsemattomampi
pahempi muille.

Mun täytyy kiristää otetta
en saa päästää itteeni näin helpolla tästä kaikesta
kun satutan muita mun on satutettava itteeni enemmän
viiltely ei riitä eikä auta tässä asiassa
mun on ympäröitävä itseni tuhoamisella
mun on satutettava itteeni useammalla tavalla
nii monella et vihdoin ymmärrän
mitä ja miten toisille saa ja ei saa puhua.

Mun on oltava pahempi itelleni
mä tiiän ettei sisäistä pahuutta voi tappaa
vasta kun kuolen sekin kuolee
mut siihen saakka mun on keskityttävä johonkin ihan muuhun kuin itsetuhon vähentämiseen.

Kukaan ei voi auttaa
tähän ei kannata sotkee enää ketään mukaan
mä tuhoan kaiken mitä mun elämä koskettaa
ja ellen mä saa itteeni nyt hiljenettyä
otetta kiristettyä
itsetuhoa lisättyä ja sitä muutettua tuhoavammaks
mä tuhoan muita
ja niitä sanoja
jotka kuvaa mun pahuutta
niitä kirjoitetaan joka kerralla enemmän.

Ja mä en halua satuttaa ketään
mä en halua olla tää hirviö ja siitä huolimatta oon
mä tiiän miten sä naurat tällekin
mut mua ei naurata enää yhtään
ymmärtää ettei tää kaikki muuttunutkaan toivottomaks sen vuoksi ettei mikään auttanut mun pahaan oloon
vaan siks et mun sisällä on jotain hallitsematonta ja sellaista
joka ei koskaan lähde musta pois.

Et mä oikeasti oon paha.

Valehtematta
kaunistelematta
totuudenmukaisesti
ihmishirviö.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229