1526.

Jos lähdetään siitä
et elämä pelkoa syntymästä kuolemaan
nii määritteleekö meidän kyky selviytyä pelkomme kanssa
sen millaista elämää me eletään?

Vai onks kyse sittenkin taidosta sivuuttaa pelottavimmat asiat ja jatkaa elämäänsä kaikesta ympärillä tapahtuvasta huolimatta?
Tai sisällään elävän kanssa?

Pimeä pelottaa
mennyt pelottaa
tuleva pelottaa
palaveri pelottaa
viha pelottaa
itsetuho pelottaa
uutiset pelottaa
keskustelut pelottaa
yksinäisyys pelottaa
tavoitteet pelottaa
luovuttaminen pelottaa
toivottomuus pelottaa
kaikki pelottaa
mua pelottaa tulevan marraskuun loputon pimeä
mua pelottaa elää ja kuolla
mua pelottaa olla olemassa
koska joka paikka
jokaikinen hetki
jokainen keskustelu
jokainen valinta ja päätös
ovat tavallaan uhkia
ja saattavat johtaa yhä huonompaan tilanteeseen.

Ei pelko oo pakkoajatus
pelolla säilytään hengissä
pelkoa tunnetaan jotta ei jouduta samaan vaaraan toista kertaa
vai?

Pessimistisyys on yks tie kohdata eteen sattuvat pimeydet ja umpikujaan kuljetut polut
ei se oo valinta
ajatustapa joka luo itse totuutensa tosiksi
en usko et on oikeita ja vääriä
on vaan erilaisia tapoja nähdä tää kokonaisuus
maailmankaikkeus
lopulta kyse on siitä tavasta
jolla jokainen on oppinut selviytymään vaikeuksista ja vaaroista
sulla se voi olla positiivisuus
se jota mä en koskaan tuu ymmärtämään
ja mulle se on tasoittaa tie pelolla valmiiksi
pedata sänky sille
välttyä siten huudolta
siltä hullulta raivolta
niiltä möröiltä
jotka huomisissa meitä vainoaa
mä oon oppinut valmistautumaan siihen että aina saattaa sattua
koska tiedän jo et yllätettynä kipua tuntis vielä paljon enemmän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229