1521.

Ehken muutukaan
ehkä jään tähän juuri saapuneeseen syksyyn
luvattuun luovuttamiseen.

Ehken enää yritä
olla joku toinen
joku parempia ajatuksia ajatteleva
joku iloinen
ehkä se ei koskaan ollut tarkoituskaan.

Mä opin
kyl ne jutut kerrottiin
syytettiin ja sanottiin
kyl mä ne totuudet tiiän
ja syksyjen pimeän.

Väsymys on tekosyy
niinhän se on ollut kaikki nää vuodet
näitä pimeitä vuosia edeltäneiden aikojen muistikuvat haalistuu
on yks muisto sieltä
toinen tuolta
yhä elävää pelkoa
mut ei kokonaisuutta siitä tunteesta miltä se tuntui kun vielä jaksoi elää.

Vastaan taistelu on voimien hukkaamista
niiden jotka kannattais säästää hetkiin joina putoaa taas
kun jokainen hetki ja jokainen suorittava tehtävä
kiskoisi polvilleen itkemään
mä en jaksa enää
jos siihen ois tilaisuus.

Silti sitä taistelee
joka kerta uskoo et paha olo ei palaa enää nii pahana
et kerran kaikki muuttuiskin niin kuin muut on näiden vuosien ajan koko ajan väittäneet.

Mä oon uskonut ja ollut uskomatta
lääkkeisiin
sanoihin ja siihen et toiminta kuntouttaa
mä oon yrittänyt oppia ja yhtäaikaa paennut totuutta
mä oon joutunut hukkaan sieltä
missä pohja tälle elämälle rakennetaan.

Nykyisin mä jaksan räpiköidä päivän tai kaks vastavirtaan
sit oon taas kuluttanut kaikki voimani
ymmärrän ettei mikään muuttunut
palaan terien luo
tai itsemurhasuunnitelmaan
kuuntelen surullisimpia biisejä
juoksen karkuun hyvän hetken ajatuksiani
lasken montako asiaa menin lupaamaan
montako ehdin vielä perua
aina sama kaava
tää sama vuosia pyörinyt kehä
mä tiiän et tästä ois jo pitänyt oppia
mut oon yks kaaos
sekä mieleltäni et elämässäni.

Ja mul ei vaan oo voimia elää sitä elämää
johon hyvänä hetkenä uskon pystyväni
mul ei oo vaikka tiiän et pitäis jo olla.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229