1517.

On kauniita iltoja
kauniita päätöksiä elämille
on kauniita kokonaisuuksia
rosoisten pintojen tasoittamatta jättämisestä huolimatta
ehjänä säilyneitä
on niitä toisiakin tarinoita
rujoa rumuutta haudattuna kuvajaisten taa
täällä yksi elämä
jota ilmankin olis pärjännyt
eikä loppukaan kauniimmaksi muutu
vaikka sitä siirtää joka ilta seuraavaan.

Oishan se voinut mennä nii
et koulut loppuun ja töihin
perhe, asuntolaina, koirat ja harrastukset
ystäviä, lenkkipolkuja
pimeänpelon katoamista.

Tääkin ois voinut olla sellainen
sopivasti hallitsematon kaaos
mut tää meni rajan yli
tässä elämässä vaihtoivat paikkaa ne muutamat perusasiat
jonka jälkeen kaaoskaan ei enää ole ollut hallittua.

Kun sitten luovuttaa
lakkaa uskomasta että koskaan helpottaa
sitä kirjoittaa itse itselleen
tulevaisuutensa toivottomuuden valmiiksi
mikään ei tunnu miltään
elämällä ei ole tarkoitusta
sydämenlyönnit ovat aaltoja joilla matka merenselällä jatkuu
mikään ei pääty niin kauan kuin sydän lyö
mut se ei tarkoita että mielellä olis enää voimia
odottaa niitä rantoja joista aina puhutaan
mut joita ei koskaan kohdata.

Taas unohdin
ei tältä mereltä
syvään upottavilta hampailta ja suilta löydä turvaan
jos ei enää usko
ei itseensä eikä ympäröiviin apuihin
ylipäätään yhtään mihinkään.

Mutta montako vuotta on edes mahdollista uskoa
on vahvoja jotka uskoo vuosikymmeniä siihen et joskus kaikki on helpompaa
mut mä en vaan osaa.

En vaikka kuinka mulle kerrottaisiin
aina uudestaan
etteihän mulla ole oikeutta luovuttaa otetta elämänuskosta
kun niitä on muitakin
kun jokainen tietää jonkun
ihan henkilökohtaisesti
joka selvisi niin paljon pahemmasta
ihan vaan sillä positiivisella asenteella.

Mahtavaa
aivan ihanaahan se on että ihmiset selviää
että tulee pimeiden jälkeen valoa
että aina se hyvä voittaa vaikka kuinka tilanne on näyttänyt toivottomalta
sillä kyllähän sellaisen uskon ympäröimässä maailmassa on huomattavasti lohdullisempaa iltaisin nukahtaa ja turvallisempaahan sellaiseen maailmaan on aamuisin herätä.

Ehkä nyt olen viimein ymmärtänyt
ei mun tehtävä oo tunteitani ja kokemuksiani puolustaa
se että mua halutaan verrata johonkuhun joka koki pahempaa
ei mun oloa helpota
mulla ei oo voimia todistella sitä et saisin olla väsynyt tai toivoton
hyväähän ihmiset tarkoittaa
mutta jos ne todella ymmärtää niin vähän näistä kokonaisuuksista
ei mun kannata itteeni enempää hajottaa
vain siksi etteivät he kuitenkaan ymmärtäisi
vaikka miten taistelisin
yrittäisin todistaa sitä että mulla saa olla paha olo
vaikka jollakin toisella ei olekaan.

En jaksa enää väittää vastaan
mun tapa katsoa maailmaa eroaa vahvasti muiden ajatuksesta
jossa elämä kantaa kaikesta huolimatta
mielipide-erot eivät tule tasoittumaan ikinä koskaan milloinkaan väittelyillä
joten miksi satuttaa itseään enempää
syventää häpeäänsä siitä miten vääränlaiseksi pelkkä eriävä mielipide täällä tekee?

Luovuttaminen ei ole aina ole yhtäkuin häviö
joskus luovuttaminen on viisaampi päätös
kuin taistelun jatkaminen mahdotonta vastaan voimien uuvuttua.

Itsekäs ihmishirviö
eikö niin
sitähän sä nyt mietit musta
kun luit tän tekstin?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229