1499.

Mä en halua enää yhtään mitään
en halua huomista
en nukkua
mä en halua olla olemassa
enkä uutta lääkettä
mä en toivo enää parempaa huomista
tiiän jo kuin syvällä ja lujassa tää paha mussa on.

En jaksais enää itkee
vaikka oikeesti nää kyyneleet on tän pahan edessä ainoa lohtu.

Ei oo mua
on vaan liian paljon pahaa.

Ei oo mun toiveita
eikä haaveita
ei oo mun persoonaa tai diagnooseja
on vain pahuus.

Ja se pahuus on uuvuttanut mut nii etten jaksais ottaa enää askeltakaan
saati olla viisas ja järkevä aikuinen joka uskoo pärjäävänsä.

Mua väsyttää nii paljon
mä pelkään liian paljon
mä en kestä enää.

Ja silti
toista vaihtoehtoa ei oo
en jaksa elää enkä uskalla kuolla
en osaa viiltää pahaa pois
tänään en saa enempää tarvittavia
tää on kaikki tässä ja täysin kestämätöntä.

Pitäis nukkua
mut mä pelkään antautua sille
unessa en pääse pakoon
se on mussa kokoajan
unessa mulla ei oo aseita
unessa en voi juosta toisten luo turvaan
unessa se tekee mulle mitä tahtoo.

Mä pelkään että tää on vasta alkua
mä pelkään sitä pohjaa jota kohti oon tippumassa
mä pelkään sitä miten huonosti on mahdollista voida
ja mä pelkään sitä mihin tää päättyy.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229