1493.

Tää on niin valtavan suuri osa mun identiteettiä
että en usko koskaan voivani lopettaa.

Joo mä tiiän
susta tää kuulostaa siltä kuin alkoholisti keksis perusteita juomiselleen
en mä väitäkään tän olevan muuta
tää on mun maailma ja mun valinta.

Mul ei oo enää paljoa mitä menettää
ja tiiän et sen vähänkin mitä ehkä joskus voisin saavuttaa
tuhoan valitessani jatkavani tällä tiellä.

Mut mä en usko et sä myöskään koskaan ymmärtäisit mua
sä et oo painanut terää ranteesees
ja oikeasti on hyvä niin
mut sä et tiiä siitä tunteesta mitään
sä et tiiä miten paljon mä menettäisin
jos en enää koskaan sais tätä tunnetta.

Mä tarvitsen tätä
mä tarvitsen kestääkseni pelot ja turvattomuuden
möröt ja stressaavat tilanteet
mä tarvitsen tätä
jotta mun huutava mieli hiljenis ees hetkeksi
mä tarvitsen tätä selvitäkseni huomiseen.

Tää on enemmän mua
kuin mua on tässä maailmassa olemassa
ensin on viiltely
sit vasta mä.

Susta tää on järjetöntä
sä väität et mä heitän elämäni hukkaan
mut mä en tiiä enää mistään muusta
kuin siitä et mun on saatava se tunne.

Se miten terä uppoaa
se mihin kipu mun tunteet kadottaa
miten se rauhoittaa
miten pienen hetken täs maailmas onkin kaikki hyvin
ei oo pelkoa huomisesta
ei ees pahoista unista
on sellanen opamox-unen kaltainen tila
ilman yhtäkään rauhoittavaa.

Se kestää aivan maksimissaan puoli tuntia
suurimpienkin haavojen jälkeen
mut koskaan en oo mistään muusta saanut sellaista tunnetta.

Ois tää voinut mennä niinkin
et joku ois tarjonnut sille viistoistavuotiaalle just hajonneelle tytölle huumeita ja sit mun tie ois menny sitä myöten hautaan
tai et minäkin oisin oppinut juomaan
kuten kai juoda kuuluisi
et se rauhoittais muakin ja tekis mun elämästä jotenkin iloisempaa.

Mut mun tieksi valikoitu niistä vaihtoehdoista tää
ja näistä mikään ei oo toisiaan parempi
kaikki on ihan yhtä huonoja
mut aina ei riitä voimia etsiä terveempiä keinoja pahan olon karkoitukseen.

Ehkä jos oisin ollut silloin vahvempi
tai ehkä jos oisin nyt
tältä tieltä olis voimia lähteä pois
mut koska oon vain mä
hajonnut ja heikko
mitä tahansa millä sä mua haluat nimittää
mun tie on tää
nyt ja aina.

Mut mä en nää tätä rikoksena elämää kohtaan
koska mulla ei oo lapsia
enkä mä osaa rakastaa
enkä olla ystävä
mä en osaa olla sitä mitä täällä täytyis olla
jotta joku mua jaksais hetkeä kauempaa ja jotta en lopulta jäis aina yksin.

Ja et koirakin
se ainoa jonka koskaan syliini painaen vannoin pitäväni turvassa loppuun saakka
et sekin on kuollut aikoja sitten
ilman et mä ees hoidin sitä moneen vuoteen
kenen takia mä tältä tieltä oikeasti enää yrittäisinkään pois?

Ihmisiä tulee ja niitä menee
ja vaikka mä miten yritän keskittyä hetkessä elämiseen
mun mieli kertaa kuitenkin vain kaikkea sitä
josta täytyis jo osata päästää irti
ja kaikkea sitä
mikä täytyis unohtaa.

Mä en jaksa leikkiä et kyl tää tästä vielä
kun tää ei tasan tästä muutu ikinä mihinkään muuhun kuin pahempaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229