1488.

Mä istun nalle sylissäni lattialla
sitä seinää vasten paistaa ilta-aurinko
mä juttelen nallelle
totean et mä kuolen tähän
kysyn lähteekö se mun mukaan.

Mä ymmärrän nää nyt
mä nään nää vuodet
tunnen muistot
muistan itkut ja vajoamiset
ilkeät sanat
jostain todella kaukaa huutoakin
ja mä tajuun
tää on nyt kaikki tässä
elämä
et tästä mä en selviä
et se elämän toivominen
se on ollut niiden muiden toive
ne ei oo halunneet nähdä tätä
ja minäkin oon parhaani mukaan yrittänyt paeta
ei tuu enää parempaa elämää
tää on kaikki tässä
ei tuu elämää
jossa jaksaisin
ei elämää
jossa rakastaisin
on vain tää elämä
ja vain tän elämän päätös.

Ja nää kyyneleet tässä ilta-auringossa
tämä nalle ja ymmärrys
ei aikuista voi kukaan estää
eikä pelastaa.

Jokainen tekee omat valintansa
niin paljon kuin se sattuukin
se tavallansa tuo myös turvaa
kenenkään ei oo pakko jatkaa
lopulta elämän päättäminen on on vain omissa käsissä.

Mä en jaksa enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229