1484.

Et haluu olla olemassa
etkä kattoo silmiin
sä haluut olla arkunkannen alla ikiunessa
kolme metriä multaa turvaamassa taivasmatkalaista.

Sä tahdot mut et saa
ja se kaikki on kii sun rohkeudesta
naurettavaa
hävettävää
yrittäisit ees
ottaisit sen viimeisen askeleen
ja suurin sun haaveista olis jo totta.

Terä piirtää iholta tuskia pois
mut ne syvimmät jää
niitä ei voi poistaa
eikä unohtaa
niiden kanssa ei voi oppia elämään.

Sä kyselet
et miks ne rattijuopot ei aja sun yli
tai miksei se vakava sairaus oo sun sisällä
se mihin ei oo lääkettä
eikä taikausko riitä ihmeeseen.

Sillä sä tiiät ja tunnet selvästi
suhun on isketty leima: ylimääräinen
ja tiiät ettei tilantees tuu enää paremmaks muuttumaan.

Hyvään elämään tarvittais toivoa
tahtoa ja uskoa
joita sulla ei oo
sulla on kyyneleet jääkarhupehmolelun selässä
se rikkinäinen karhu sylissä hätään kiedottuna
sun mielikuvissa kerrataan vain kipua ja pelkoa
etsitään niitä mitkä eniten sattuu
ettei sitten tarvis säikähtää
kun ne pahimmat on kuitenkin vielä edessä.

Sä tiiät mutta et uskalla ja sä tiiät miten et uskalla ja sä tiiät miten sun on pakko uskaltaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229