1476.

Jos on ihan hiljaa
voiko olla niin
että lakkaakin olemasta?

Katoaako sitä metsään varpujen alle
vai viekö tuuli rannasta ulapalle?

Kuka meistä niistä päättää
että paljonko saa ja paljostako on pakko luopua?

Ja minkä hinnan maksaa siitä
että mielensä kanssa voi elää samaa kesää
onko silläkään väliä
millä täällä lopulta on?

Kenen katseeseen kätketään kaikki keinuhevoslaukasta kirjoneulelapasiin
koko se pitkä vuosisata
mikä tekee eron ja rajan
siihen että yksi on viisitoistavuotiaana valmis
ja toinen ei tahtoisi luopua vielä silloinkaan
kun vastaan ei enää auta sanoa?

Osaisinpa
osaisinpa elää ja unohtaa sen mikä sattuu.

Mutta hiekkatiellä elämä upottaa
kuin joku kiskoisi polvistumaan
enhän minä tähän pysty
vaikken enää tiedä onko pelko vahvempi tulevaa vai mennyttä kohtaan.

Haluaisin taas vain luovuttaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229