1466.

Silleen jos lyhyesti nämä päivät tiivistää
nii oon onnistunut pilaamaan kaiken.

Siitä et pitäiskö tuohon lauseeseen liittää vihdoin, jo vai yllättäen-sana voi tietenkin olla montaa mieltä.

Mun kohdalla koko kuntoutusidea on mennyt alusta asti ihan pieleen.

Ensin mut yritetään saada puhumaan
ja sit hiljenemään
ikinä kuitenkaan en oo oikein
tai just niinä hetkinä kuin oon
tunnen sisällä suurta epäreiluutta.

Ja sit haluisin selittää ja vaatia oikeutta tai järkeä asioihin
samalla tajuten ettenhän mä oo näiden mielipiteideni arvoinen
et pitäis olla hiljaahiljaa
ja painaa terä ihon läpi
jotta sietäis tilanteet sanomatta mitään.

Emmä opi tätä elämää
mitä kauemmin oon yrittänyt ymmärtää
sitä kauemmas todellisesta elämästä eksyn.

Oon aavelaiva tyhjällä valtamerellä
nään heijastuksina ihmisten liikkeitä
kuulen kaikuna niiden puheita
joku mukaminä
elää siellä maalla
kun totuus etsii paikkaa jossa haaksirikkoutua
ettei enää tarvis seilata yksin päämäärättä ja itkeä.

Tämä ei vaan voi onnistua
mikään mitä teen ei ikinä onnistu
heittäisivät jo yksin hiljaiseen yksiöön itkemään
ei tarvitsis koko ajan pelätä et millon oon siellä taas.

Tai enhän tiiä missä
tiiän vaan yksinäisyyden ja kolmen kerrostalon korkuiset pelot
turvattomuuden jonka määrää on mahdotonta sanoin kuvata.

En jaksa olla mä.

En jaksa olla tää joka tarkasti sotkee aina kaikki asiansa
toistaa samat virheet
katuu kyllä jälkeenpäin
mutta ei silti osaa muuttaa tapaansa toimia.

Oon väsynyt elään minuna
oon väsynyt elämään
mut oon väsynyt myös mun sekavaan mieleen
pelkoon ja muistoihin
toivottomaan tulevaisuuteen.

Ei ku nii
itehän mä valitsen
et onks se toivoton vai ei
melkein valitsen
valitsen valitsen
tietysti valitsen
mutta miksi sitten säännönmukaisesti joka kerta väärin?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229