1464.

Vain sillä ettei koskaan ota apua oikeasti vastaan
voi joutua tähän tilanteeseen.

Vain kaiken väärin tekemällä
voi eksyä elämässään tälläiseen pimeyteen
josta ei ole mahdollista löytää enää pois.

Vaikka mä pelkään
mä myös ymmärrän
mä ymmärrän tehneeni kaiken elämässäni väärin
mä ymmärrän epäonnistuneeni kaikessa mitä oon yrittänyt
mä ymmärrän ettei mun sisällä ole jäljellä muuta kuin pahuutta.

Vaativaa ja raskasta pahaa oloa
joka kaikki mun pitäis kostaa itselleni
mutta nyt ymmärrän
et oon lipsunut
oon puhunut muille kuvitellen
että se olis ratkaisu vaikka tiedän ettei niin oo.

Se vie tän pahan hetkeks musta pois
mut koska tää paha on mun syytä
ei oo oikein et muut joutuu osallisiks tähän.

Tiiän et ainoa oikea ratkaisu jonka enää voin tehdä
on keskittyä täysin itseni tuhoamiseen.

Se ei ole tavoite
se on pakko
ei ole jäljellä vaihtoehtoja
on jäljellä syytöksiä ja pelkoa
enää on jäljellä ymmärrys siitä miten en ikinä muutu siksi joksikin
joksi oon koko elämäni ajan yrittänyt muuttua.

Päinvastoin
viimeisen vuoden aikana oon tuhonnut enemmän kuin koskaan aiemmin elämäni aikana
luottamusta ja tulevaisuutta
ihmissuhteitani.

Musta ei tule kenenkään tärkeintä
ei enää edes ystävää
mä en täytä paikkaani tyttärenä
enkä siskona
oon roskaa
koska oon tarkasti valinnut eteeni asetetuista vaihtoehdoista aina sen väärän.

Oon valinnut niin kauan väärin ettei jäljellä ole enää vaihtoehtoja
pelottavaa mutta järjellä selitettävää
ei mahdollisuuksia anneta loputtomiin
eikä mitään saa anteeksi
jos ei edes pyydä anteeksi
ja opi virheistään
ei kukaan jaksa mua
kun en minäkään jaksa.

Raiteet lämpenee auringosta
mä seuraan niiden jatkumoa niin pitkälle kuin katse kantaa
mä tiiän kuinka väärin on asettua junan alle
niska toisen raiteen päälle
mä tiiän kyllä kuinka väärin on sotkea tuntemattomia omaan pahaan oloonsa
mä tiedän
ihan turhaan sä siitä tuut enää mua syyttämään
mä en herää teidän todellisuuteen
mulla on vain tää omani
jossa oon jäänyt näihin kehiin kii
ja siksi kaikki on ohi.

Apua on annettu niin monenlaista
mua on ohjattu ja ohjeistettu
pakkohoidettu ja kannustettu
mua on autettu ja syytetty
herätelty
on kyllä
niin monta vuotta muhun on tuhlattu resursseja
verorahoja
ihan riittävän pitkään jotta itsekin viimein näen sen kaikista pelottavimman totuuden
mikään ei enää auta.

Eikä syy ole ollut avussa tai sen määrässä
kyse on koko ajan ollut siitä jostain
tärkeimmästä tässä elämässä
jota en vain mitenkään ymmärrä
en vaikka oon miettinyt ja yrittänyt
ja vaikka mulle on selitetty ja kerrottu käsittämättömän paljon asioista
niiden taustoista
tarkoituksista
elämästä ja syistä jatkaa
ja vaikka itse oon tuntenut
toivonut ja uskonut parempaan
luottanut ihmisiin ja tuleviin
parempiin päiviin ja siihen
miten aika hoitaa haavoja.

Mikään ei siltikään koskaan ole mulle selvinnyt
sillä perustavanlaatuisella tavalla
jolla tämä elämä kai täytyisi ymmärtää
jotta täällä jaksaisi taistella pimeyttä ja pahaa oloa vastaan.

Vaikka mua pelottaa
itsemurhauni keinuttaa
tuo takaisin kauan sitten kadonnutta turvaa
se paikkaa rikkoontunutta osaa
poistaa osan kauhusta
joka mussa asuu
hiljentää halua huutaa apua
onneksi itsetuhossa riittää vaihtoehtoja
kun muut vaihtoehdot loppuu.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229