1461.

Jossain kohtaa sitä päästää irti uskosta elämään
sitä luopuu ihmisistä
lakkaa välittämästä
huudoista ja kivusta.

Joskus siihen herää
että mistä kaikesta muutamassa vuodessa ehtii päästää irti
ja sitä tuijottaa itkeviä kasvojaan peilistä
eikä yhtäkkiä ymmärrä enää mitään.

Hammaslääkärissäkään ei pelkää enää kipua
ei tajua edes huomauttaa
ettei ensimmäinen piikki puudutetta toiminut
antaa vain olla
painaa kynnet kämmeniinsä ja ajattelee yhä uudestaan
kaiken tämän minä ansaitsenkin
ja vielä paljon enemmän.

Sit lenkillä itku ottaakin vallan
tietysti ensin on uponnut ajatuskehiinsä
sitten jossain kohtaa herää
kuin tuntisi jo sen kädet kaulalla
kuristamassa
sitä miettii sattuuko kukaan paikalle
vai ehtiikö se tappaa mut ennemmin
ja sit kun yrittää ajatella tarinaan vähemmän pelottavan lopun
kuin sen missä ne löytää vasta ruumiin
tajuaa ettei kukaan mua uskois
jos niin kävis ja se tekis pahaa
se sais puhuttua kenet tahansa puolelleen ja mä oisin vaan se harhojaan itkevä sekopää
jota ei koskaan kannata kuunnella.

Ja pelko valtaa mut
mä tiiän et pitää hengittää rauhassa
et ei saa antaa pelolle valtaa
ei saa jäädä siihen
täytyy päästä pois
päästä johonkin
jossa joku uskoo mua
kyyneleet ja mä haluan vaan pois ja pois vaikka missään ei oo ketään
ja on valoisaa ja kesä ja autot kulkee vieressä ja kaikki on ihan hyvin
mikään ei kuitenkaan oo hyvin
ne kädet kuristi mua
eivätkä kuristaneet
se oli vaan ajatus
vain pelottava tarina mielessä
ei totta
ei todellista
ei tapahtumassa nyt
eikä huomennakaan
mä en rauhoitu vielä
vasta kun oon riittävän lähellä
ja tiiän et jos se jostain tuleekin
nii mä ehdin juosta sisälle turvaan
ja huutaa apua.

Mä en oikeasti jaksa enää tätä.

Mä en jaksa ajatuskehiä mun pääni sisällä, jotka on ihan totta mutta silti keksittyä
mä haluun ajatella jotain muuta
mä haluun kuvitella jotain mukavaa
en vaan kipua ja pelkoa.

Mut mä en saa ajatuksiani hallintaan
mä en ymmärrä miten niitä muka voi hallita
jos mä yritän keskittyä tähän huoneeseen
siihen miltä jääkarhupehmolelu tuntuu tai miltä matto näyttää
mä kadotan otteeni mun kehosta
kädet ei tunnu enää omilta
ja maailma pyörii entistä lujempaa mun ohi enkä mä saa kii mistään.

Mikään ei auta tähän
oon joka päivä syvemmällä täällä jossain
vaikken enää ees tiiä mitä tää on.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229