146.

Ja jo ennen pimeää kyyneleet
mä en tahdo tätä elämää ehkä mä elän tuolla jossain toista elämää ja tää elämä on vain sen toisen elämän painajainen.
Ehkä siinä toisesessa elämässä mä nukun lähellä koiraa ja toista ihmistä ehkä siinä toisessa elämässä mä itken harvoin surua ehkä siinä elämässä on paljon vähemmän yksinäisyyttä.
Mut tässä elämässä mä vajoan syvälle pimeään kaikki se elämä katoaa musta pimeään ja taas aamulla mä syytän kaikesta itseäni.
Mut tän illan mä itken uneen saakka sitä mitä kaikkea tää elämä vois olla ilman tätä valtavaa ikävää ja pohjatonta surua ilman tätä jatkuvaa yksin jäämisen pelkoa.
Ehkä siinä toisessa elämässä mä olisin joka yö turvassa vielä enemmän kuin nyt turvassa niin että mulla olis luottamus turvan jatkumiseen vuosien ja vuosikymmenten jälkeenkin.
Ehkä siinä toisessa elämässä mä en koskaan oo satuttanut itseäni näin seissyt meren rannalla kuiskaten maan korvessa kulkevi lapsosen tie hänt' ihana enkeli kotihin vie ehkä siinä toisessa elämässä mä heräisin aamuisin kouluun sen toisen viereltä koulun jälkeen harrastamaan koiran kanssa sit hassuja ruokakokeiluja jolle se toinen naurais kertoessaan päivästään sit illalla nähtäis kavereita käytäis kaupassa leffassa lenkillä sellaista tavallista elämää vailla suurempia huolia tai ongelmia niin että itse ja ne läheisimmät ois terveitä ja onnellisia.
Täällä pimeässä usko siihen elämään on kuollut mä elän siitä että oon vielä tän yön turvassa edes näin että minkään ei pitäis olla loppumassa vaikka kaikki on kuitenkin mut kaikki on ihan hyvin siihen saakka kun mul on neule, viltti, musiikki ja itku ja pimeän huoneen turva ja lääkkeet jotka toivottavasti lopettaa itkun jossain vaiheessa kaikki on kuitenkin ihan hyvin vielä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229