1455.

Kun tullaan sen pisteen yli
jonka jälkeen ahdistus lamauttaa
ollaan aika pimeässä.

Nukun tai tuijotan eteeni
se on tyhjyyttä johon heräilen
enkä tiedä mikä alkoi ja milloin
soittolistan biiseissä on menty kuusi eteenpäin
enkä mä niitä muista kuulleeni.

Ajatusmatkalla viilletään
ajatusmatkalla saavutaan sinne missä ei tarvitse enää jaksaa
ei tarvitse käydä suihkussa tai nousta sängystä
ajatusmatka kulkee kuolinhetkeen saakka.

Olen turruttanut itseni tällä
olen kadottanut itseni tähän
olen tyhjä
ja mun sisäinen pimeä valuu rikotun ihon läpi kaikkien toisten ymmärrykseen
sitä ei voi salata
sitä ei voi piilottaa
se on mussa
ja mun elämässä
aina.

Huomiset ovat pelottavaa arvailua siitä
mikä päättyy ja miten päättyy
ja kuinka paljon itselleen on mahdollista suuttua.

Ja miten paljon itseään voi satuttaa
ja missä kohtaa keho antaa itsetuholle periksi.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229