1454.

Terät kuljettaa mut sinne jonnekin
missä kesät oli vielä kesiä
pyyhkeet järviveden tuoksuisia ja paljaat lapsenjalat juoksi hiekalta veteen.

Täällä ei ole enää minua
täällä ei ole jäljellä muuta kuin arpinen keho
rikkinäinen ja väsynyt mieli.

Täällä minussa ei ole iloa
täällä minussa asuu pakko suorittaa
pakko käydä suihkussa ja nukkua
pakko täyttää kela-hakemukset
pakko pelätä
pakko stressata.

Täällä jäljellä ei ole elämää
eikä iltoja merenrannalla
täällä ei ole kesäsuunnitelmia ystävien kanssa
täällä minussa ei ole voimaa elää.

Minä kuljen teitä
mutta jalan ommeltua haava pitäisi varoa
se aukeaa tein mä mitä tahansa
ihan sama siis yritänkö vai enkö.

Millään ei ole merkitystä
avattu ulko-ovi itkettää
onko se aina pakko avata
yritän ymmärtää miten muut rakastaa kesää ja lämpöä
mutta en käsitä
tää kuumuus on vaan ahdistavaa ja vaatteet huonoja ja kaikki huonosti
ja sit vielä ovikin on auki
ettei edes sisällä oo viileää.

Mutta en jaksa
en jaksa enää
mä oon niin itsekäs muutenkin
ja kesästä pitää nauttia jajaja
mutta entä kun ei tunne
entä kun ei nauti
eikä enää edes halua tuntea?

Mä en jaksa tätä
mä en jaksa olla mä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229