1453.

Kun maailma lakkaa merkitsemästä
sitä ajautuu syöksykierteeseen
joskus huutaa ja kiljuu
saatanaa ja jumalaa vuoron perään
et älkää antako tän mennä näin
mut useimmiten vaan hiljaa hyväksyy kaiken tapahtuvaks.

Mua ei auta mikään.
Mun pahaa olo ei lopeta mikään.

Elämällä ei oo mulle enää merkitystä
joo tosi kiva et se on teille lahja ja niin edelleen
mut mua ei kiinnosta.

Ainoa asia mikä enää tuntuu hyvältä
on se tunne mikä valtaa kehon viiltelyn jälkeen
se on ainoa asia millä on merkitystä.

Ei tulevaisuudella
eikä seuraamuksilla
millään muulla ei ole väliä
kuin sillä et mulle on teriä ja mahdollisuus viiltää.

Sitä tunnetta on mahdotonta sanoin selittää
mut kehotan silti ettet lähde sitä etsimään
vähitellen se vie kaiken muun
ihmiset ympäriltä
elämänhalun
ja sit päätyy tähän tilanteeseen missä mä nyt oon.

Mut en jaksa enää taistella
en näe mahdollisuutena et mun olo parantuis pysyvästi siedettäväks
mä nään edessäni vain saman matkan
jonka oon jo kulkenut
suunta kohti pohjaa ja päätepysäkki kuolemassa.

Mä teen ratkaisuni ymmärryksessä
muistan joka hetki mitä valinnoistani seuraa
ja valitsen silti tämän.

Mä valitsen sen ainoan joka mua auttaa
mun kanssa keskusteleminen on turhaa
ei se auta
en ikinä oivalla sitä jotakin
mitä mun täytyis
kaikki mun auttaminen on ajanhukkaa.

Mä jään yksin aina
koska valitsen viiltelyn ennen muuta
se on yks mun perustarpeista
ja usein tärkein.

Mä tiiän et jään yksin sen vuoksi etten enää ees yritä
kuten aina ennenkin
sama kaava toistuu vuodesta toiseen
piiri pieni pyörii.

Ehkä on turha enää ees miettiä et miks täs kävi näin
näin kävi ja kaikki on tässä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229