144.

Mun kuolema on kadonnut se ei oo enää turva se ei oo enää ollenkaan mul on vaan tää hetki tää ahdistus, suru ja pelko ei kuolemaa ei ajatuksia ne suunnitelmat siellä jossain valmiina ei päivää valittuna mul ei oo enää kuolemaa.
Mä oon niin väsynyt etten mä jaksa itkeä silti mul on niin paha olla et repisin kädet aivan rikki jos vaan jaksaisin.
Mutta mä en jaksa mä en jaksa tehdä kaikkea mitä mun pitäis mä en jaksais olla tässä mä en jaksa liikkua mä en jaksa kuulla musiikkia enkä hiljaisuutta mä en jaksa et joku on vieressä mä en jaksa olla yksin mä en jaksa enää elää.
Mut mä en pääse pois mulla ei oo enää kuolemaa ei sellaista tahtoa kuolla ei varmaa päätöstä tän pahan lopettamisesta mä oon liian väsynyt siihenkin.
Eikä mulla oo toivetta paremmasta mä tiedän et mun olo vaan pahenee en jaksa muuttaa tätä enää talvi on vasta tulossa pimeys vaan syvenee ja mä katoan aina kauemmas niistä tavallisista jutuista vielä osaan niistä joitakin käydä lenkillä ostaa karkkia kohta kaikki vaan jää jos mä vielä väsyn enemmän.
Tän pimeyden voiman pelkääminen on pelottavinta mitä mä tiedän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229