1433.

Kun nukahtaa linja-autoon
unen ja valveen rajamailla
ei muista vuotta eikä määränpäätä
pitäisi pitää silmät auki
mut sitä sammuu
pimenevään iltaan
matkustajia nousee pois
muttei uusia kyytiin
lopulta meitä on vain muutama
ja perillä en olekaan siellä mihin toivoin päätyväni.

Vuosi on 2018
eikä 2014
eikä se vaihdu
mikään ei palaa ennalleen
vaikka kuinka toivon
kaupunki on hiljainen pimeässä
ja pelkoa liikaa
yksi vastaantulija
kolme autoa
ja mun sydän hakkaa ja haluan juosta
mutta en jaksa enää
juuri tätä vihaan
pelkoa
pelkoa
tärinää
haluan pois kylmästä
pois pimeästä
nää vuodet on olleet näitä hetkiä täynnä
yksinäistä kylmää pimeää
mä pelkään niin paljon
on vieraat tiet ja tuntematon kaupunki
ja kuka tahansa voi tulla ja kaikki tahtoo pahaa ja satuttaa ja
mä pelkään niin.

Ja tiiän ettei tää oo päättymässä
mä tiiän et viikon päästä on verkostoneuvottelu ja mä tiiän ne päätökset
ne sanat ja turhautumisen
mä tiiän pelkoni ja toteamukset
totuuden kohtaamiset.

Ja pian oon taas jossain
aina yksinyksin
terät turvanani
jatkuva pelko viittanani
mä tiiän mihin tää kaikki päättyy
mutta en sitä kuinka pian.

Ja mä en jaksais enää pelätä
mut muuta ei oo
en hallitse tätä
en edes itseäni
vaikka tiiän ettei kukaan muukaan voi mua hallita
ja et aikuinen ihminen tappaa ittensä jos niin tahtoo
ja tahdonhan mä vaikka pelkään
mut yritän uskotella et sit ei enää ole olemassa pelkoa
sit siellä
kun täältä lähtee viimeisen kerran.

Et siellä ei tarvitse viiltää itteään
hoitaa haavoja joiden parantuminen kestää liian kauan
siellä
kun sinne saakka uskaltaa.

Ehkä sitä lentää yli tähtitaivaan
ja kuten siinä yhdessä unessa
sitä lentää ja katsoo maailmaa ja miettii
miksi ihmeessä pahaa kesti niin pitkään
miksei lähtenyt aiemmin
päättänyt elämäänsä
ainoaa joka täytyi.

Ehkä siellä oikeasti onkin kaikki hyvin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229