1432.

Taivas on pilvistä synkkä
ja mun mieli kelaa suunnitelmaa
se laskee mun puolesta
et junan alle meneminen on väärin
ettei itsemurhaan saa sekoittaa sivullisia
ja sit se tajuu et hirttäytyminen ei oo keneltäkään pois ja et köysi maksaa kakskymmpiä ja tän kokoisessa kaupungissa riittää hiljaisia paikkoja
paikkoja joihin sitoa köysi ja hypätä.

Ja sit kaikki onkin taas kevyttä ja helppoa
mikään ei satu eikä tunnu
eikä pelota.

Koska jos rahat loppuu
mä voin hypätä
ja kun kaikki vihaa mua
mä saan hypätä.

Kaikki onkin hyvin näin
on niin pimeää ettei voi ymmärtää
mutta mulla on tieto ja turva kuolemasta.

Ja sit mä kuljen taas hautausmaalla kivien välissä sorapoluilla
ja mä miten miten paljon hyviä ihmisiä noiden kivien alla nukkuu
miten paljon hyviä tekoja.

Ja mä itken
kun tiiän et mun pitäis tehdä jotain hyvää toisille ja tälle maailmalle
oon niin paljon velkaa
ja tahtoisin tulla haudatuksi hyvänä ihmisenä vaikka samalla ymmärrän
ettei musta oo enää näihin rooleihin eikä taisteluihin
ja et eniten mä tahdon vain oman kiveni alle lepäämään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229