1430.

Kun mä en tätä enää jaksa kantaa.

On pimeää pimeässä
on arki jossa päivässä on selvittävä suoritalistasta.

Se on erikseen se pitäislista
jonka asioita suoritan nykyään harvemmin.

Mut nii
herääminen
kylmään vihaan painajaisista
joissa yrittää huutaa ja huutaa
mut ääni katoaa
myöhemmin siivoaminen
jos on siivouspäivä
tai ruuanlaitossa mukana oleminen
jos on keittiövuoro
joinakin päivinä lenkki
kävele tai pyöräile
sama se
esitä että jaksat yrittää
vaikka et usko mihinkään
kaikista vähiten siihen et tuntisit vielä joskus liikunnasta iloa
suihku
joka päivä
sama taistelu
ennemmin et saa rikkoa ihoa
se ei oo nimittäin kiva yhdistelmä
avohaava ja shampoo
kuka sitä käskee haavaan laittaakaan
joskus muistan varoa
ja kun en
kipu vastaa niitä kertoja
kun haavoja on puudutettu
miten se voikaan sattua niin paljon
kun viiltäessä ei tunne oikein mitään?

Nii ja sit viimeisenä illalla
sulje silmät
kun niihin painajaisiin
ei voi mitenkään varautua
joo onhan tilanne nyt huomattavasti lohdullisempi kuin yksinasuessa
mut yhä mä niitä pelkään
ne on mustia maita ja täynnä huutoa ja kamalia tapahtumia ja joka ilta siihen kaikkeen pitäisi osata valmistautua
joka ilta löytää rohkeus
valehdella jotain itselleen
vaikka mielummin vain valvois ja valvois.

Helppo tää elämä on
ymmärränhän mä sen
mut mulle tämäkin on liikaa
liikaa pahaa oloa
liikaa toiveita poispääsystä
liikaa itsevihaa ja pelkoa virheistä
liikaa muistoja ja kauhukuvia tulevaisuudesta
liikaa hallitsemattomuutta ja ymmärtämättömyyttä
aivan liikaa
kestämättömyyttä.

Ja mä en jaksa enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229