143.

Ja ahdistus sen voimakkuus vaihtelee se on hyvähyvähyvä sillä kun tyhjyys täyttää mielen voimakkaimman ahdistuksen jälkeen mä ehdin siirtyä turvaan itseltäni ennen kuin kaikki alkaa alusta.
Illalla mikään ei auta mä painaudun seinää vasten heti kun oon vienyt kaikki laturit huoneen toiselle puolelle kaikki paha on tuolla tässä mulla ei oo mitään hätää tässä ei oo mitään mikä vois tappaa
ajatukset ei tapa ajatukset ei tapa ajatukset ei tapa.
Ja aamulla itku alkaa aivan liian aikaisin edelliset yöt pelottaa ja ne tulevat mua ahdistaa ihan kaikki ja mun täytyy löytää jotain turvallista joku turvallinen ajatus edes yks mun täytyy löytää jotain.
Mä käyn läpi jokaisen nurkan sohvan matot seinät jotain turvallista mun huoneessa on liikaa kuolemaa mun täytyy löytää joku turvallinen paikka ja lopulta mä vajoan keittiön seinää vasten valo ikkunasta luo jäljen lattiaan mä tuijotan sitä valoa mä tuijotan sitä suljen mielestäni niin paljon ahdistusta pois kuin ikinä pystyn itken itken itken ja yritän vain keskittyä valoon kaikki on hyvin ei oo muuta kuin tämä valo ei kuolemaa ei elämää ei tulevaisuutta ei yötä eikä missään nimessä kestämättömyyttä.
Eihän ahdistus poistu kuin muutamiksi sekunneiksi mutta se riittää mulle edes muutama sekunti pois siitä valtavasta, pimeästä, hallitsevasta ahdistuksesta on pelastus mulle.
Ja muutaman tunnin jälkeen mä kuuntelen taas musiikkia itku sammuu hetken mä oon taas ihan kuin ennenkin vain sen hetken ennen kuin ahdistus taas ottaa liian suuren vallan mutta mä en muista sitä nyt mun täytyy saada asioita hoidettua ennen kuin taas vajoan sinne pimeään turvattomuuteen loputtomaan ahdistukseen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229