1416.

Sit mul onkin jo sylissä pyyhe ja kädessä sakset
ja verta käsivarressa.

Mut sit mietin et tunsinko mä
tunsinko mä kipua
luulen et ton on täytynyt sattua
ja sakset on tässä ja pyyhkeessä palasia rasvakudoksesta.

Mut silti en oo varma sattuko mua
nyt tunnen haavan
mut se voi johtuu siitäkin et se on vielä täs auki
jos oisin peittänyt sen laastarilla ja pitkähihaisella
en välttämättä ees tietäis tehneeni mitään.

Miks mä ees tein tän
mä tiiän varsin hyvin et joudun pois jos viiltelen
mä tiiän säännöt
tai mun järki tietää ne
mut se ei auta ku järki ei päätä näitä juttuja.

Haluisin huutaa anteeksanteeks maailman kaikille ihmisille
anteeks siitä millanen pettymys oon
ja miten tuhoan jokaisen mulle annetun mahdollisuuden.

En mä siitä oo pahoillani et itteeni leikkaan
vaan siitä et kaikki mun auttaminen on turhaa
ku en ota apua vastaan
seilaan täällä vaan apua huutaen
ja sit kaiken torjuen.

Miks tää meneekin näin
etten vaan osaa muuttua
kaikki jatkuu yhtä turhana
vuosista toiseen
kaikki kyllästyy tähän
mut mä en osaa lopettaa.

Jään yksin
ja se on vain mun syytä
mä tiiän nää kaikki
mä tiiän itsevihan
itsesäälin
muutoksen mahdollisuuden
sen välttämättömyyden
mä tiiän kaikki seuraamukset
jos jatkan tällä tiellä
ja silti jään tähän
silti en muutu
miks järki ei voi olla sama kuin tunteet
miks järki ei vois aina vaan kertoo tunteille et hei toi ei muuten kannata.

Kun nyt herään todellisuuteen
ja viiltelyyni vasta kun oon jo tehnyt virheeni
ja aika mahdotonta mun on tota haavaa nyt tost pois vaan ottaa.

Vihaan itteeni
vaikka eihän se mitään muuta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229