1402.

Mä en jaksa enää hetkeäkään.
Kukaan ei voi auttaa, koska en usko mihinkään. Kaikki mitä ehdotetaan on jo yritetty useamman kerran. Mikään ei vie mun pahaa oloa pois.

Ootan kaatumista. Sitä et jään tohon lattialle itkun alla enkä pääse ylös.
En jaksa enää olla yhteisössä. Omassa huoneessa on hiljaista.
Mikään ei tunnu miltään. En jaksa enää leikkiä hyvää ihmistä.

Haluun päästää irti arkeni suorittamisesta. Syömisestä, siivoamisesta, sängyn petaamisesta. Mut en haluis olla likainen ja hiukset takussa.

En tiiä mitä teen. En jaksa enää olla olemassa mut en jaksa ettii kuolemaa koska en kuitenkaan sit uskalla.

Joko saan sanoa et mun elämä on helvettiä?
Ympäristö on kunnossa, mahdollisuudet vaikka mihin mut mun sisin on enemmän rikki kuin koskaan.
Mulla ei oo toivoa missään. Äläkä vetoa siihen et oisin kuollut jos niin ois, en kestä oikeesti enää mitää elämänhalulässytyksiä. Ei vittu mulla oo halua tätä oloa kestää vaikka hengissä oonkin. Ei ole vaikket sä sitä usko. Enkä mä jaksa enää väitellä, ihan sama vaikka kukaan ei kuuntele. Mä tipun. Vajoan. Ote lipeää. Mä. En. Jaksa. Enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229