140.

Mul ois koko maailma muutaman päivän jälkeen kaikki nämä biisit vapaus tehdä mitä ikinä mennä minne ikinä tuntee mitä tahansa.
Mä vain itken mitä mä vielä itken kun mulla olis kaikki nämä biisit vapaus valita itse ihmiseni miksen mä vaan vois tarttua elämään juosta kiinni menetetyn juhlia synttäreitä nauraa, tuntea elää miksen mä vaan tekis niin?
Koska taustalla se pelko elämänpelko pelko kuolemasta pelko valheista pelko todellisuudesta koska se pelko ei ikinä irrota otettaan musta.
Enkä mä tiedä ollenkaan miten täältä pimeästä noustaan miten tästä itkusta voi luopua voi ei
entä miten kuolemasta kun pelkää, ahdistuu niin pienistä asioista ettei yleensä ymmärrä itsekään että niin on mahdollista.
Mutta nyt mul olis ne yöt muistatsä vieraassa autossa tutuilla teillä nyt vaan mahdollisuuksia kymmeniä kertoja enemmän nää biisit melkein vuoden ajalta mul olis ne perjantait tätä samaa hiuslakkaa
sitä odotusta
teen kolme asiaa yhtä aikaa
ja kun sitten vihdoin
aloitetaan koko ilta täynnä mahdollisuuksia kuiskauksia
joiden sanat sekoittuu rytmiin
niin ettei ikinä tuu ymmärretyks
mut hei ei se haittaa
naurua elämää ja koko maailma avoinna
nyt mul olis vihdoin lupa
olla vapaa.
Hei en mä oo unohtanut mitään siitä elämästä
joka oli täynnä
niitä seuraavia viikonloppuja
vaikka elämässä ei ollut enää mitään muuta
kuin ne viikonloput
voi en mä oo unohtanut yhtäkään tunnetta
siitä elämästä
vaikka tää nykyinen
on jotain aivan muuta
ja nyt mä tunnen kaiken niin toisin
kuin silloin.

Mä haluan vain
tän pelon pois
kaiken ahdistuksen
poispoispois
mä haluun vaan olla niin kuin noi toiset.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229