1395.

Painajaisessa pimeää metsää
oksat raapii kasvoja
ja syvien ojien yli ei pääse riittävän nopeasti
mun hätä ja pakeneminen
takaa-ajamassa vanhoja tuttuja
vihaisia ihmisiä.

Keksin tyhmiä juttuja
jotta saisin pelattua aikaa
jonkun ymmärtämään
mut kun herätään seuraavaan aamuun
siis unessa jossa ei missään välissä nukkuneet muut kuin se pimeä metsä
aamulla oonkin vastuussa virheistäni
itken anteeksanteeks ja yritän selittää etten muista miks tein niin
ja silloin en oo enää varma mitä tein
itken sitäkin niille
mut ne on vihaisia
tosi vihaisia
raivoavat että joudun kantamaan varmasti vastuuni jokaisesta yön aikana tekemästäni teosta
eivätkä he silloinkaan anna anteeksi
mutta sanovat valmistavansa
että oikeus toteutuu.

Ja mä itken
miks muita ei rangaista niiden pahasta olosta
ne vastaa et muut osaa sentään käyttäytyä
et jos en ois paennut
ja tehnyt niitä asioita
mun asiat olis paljon paremmin.


Mut kun sit lopulta herään tähän päivään
sängystä kännykän herätykseen
en muista mitä ne väärät asiat oli
muistan kaiken muun painajaisesta
paitsi sen mitä tein yksin siellä metsässä
kun yritin päästä karkuun ja pois ja pelkäsin niin etten saanut henkeä
ja kompastelin kiviin ja pudonneisiin oksiin.

Eli päivä alkaa täällä pelossa
mitä tein yöllä
mitkä ovat täällä niitä virheitä
joista kaikki kääntyvät mua vastaan
alkavat raivota kuten unessa raivottiin
voinko siis olla puhumatta kenellekään
voinko kadota tästä jonnekin
jotta en vahingossa toistaisi painajaisen tapahtumia?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229