1394.

Epävakaa
epävakaa
oon epävakaa
arvoton
roska
turha
lapsellinen
naurettava
tyhmä
epävakaa.

Itsevihaa ei ole ilman todellista kipua
ennen verta ja haavaa
ei ole muuta kuin hymy kasvoilla ja keskusteluihin katoaminen
mukaelämän leikkiminen.

Ne kysyy lupaa tutkimukseen
vastaan kyllä
vaikka en tiiä miks helvetissä
miks enää rikon itteeni pahemmin
niillä muistoilla
jotka onneks on mennyttä
ohi lopullisesti
mut ne muistot
se menneisyys kasvaa itsevihana mun sisällä joka ainoa päivä
enkä mä osaa enää unohtaa
epävakaa
naurua
epävakaa
ei sillä oo mitään väliä
miten mä sen kaiken koin
kuinka paljon se satutti
että olin tuomittu niiden sanojen varaan
sen kuinka yksikään ihminen ei uskonut mua
vain niiden sanoja
joilla ne kertoi mitä tunnen
mun puolesta
kuulematta, välittämättä siitä mikä todellisuus oikeasti oli.

Se määrittää mun tulevaisuuden
jos annan määrittää
mulla ei vaan oikeasti oo voimia muuhun
mä jään tähän
ihan sama
ei mun elämää oo ollut vuosiin
oon kyllä kulkenut täällä
kuvitellut meriä ja taivaita ja tulevia
opiskeluja, töitä ja öitä koiranpentujen kanssa
mut ei ne kuvitelmat tarkoita mitään
(sanot että koska en anna tarkoittaa)
ihan sama
syvempää itsevihaa
saanko jo luovuttaa?

Vitut mistään
en jaksa enää olla mä
vihaavihaavihaa
viillä läski viillä
musta ei koskaan tuu mitään
muuta kuin tää virheitä täynnä oleva valittaja
ihmisten elämän vaikeuttaja
miks ees leikin et toivoa taas olis
kun ei ole
ei mun virheillä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229