1392.

Kyl mä tiiän mitä siit seuraa
kun mä viillän nyt.

Mä tiiän miten joudun lähtemään
siks en oo ees purkanut tavaroita muuton jälkeen
ne oottaa tuossa lattialla valmiiksi pakattuina
taas uutta lähtöä.

Herätellään ajatuksia
mä pysyn kii itsevihassa ja häpeässä
vaikka tiiän tekeväni joka päivä väärin.

(Ai nii ja itsesääli
kuinka monet keskustelut on käyty siitä
miten itsekästä ja väärin se on
miten kaikki on omia valintoja ja ja ja
silti en herää.)

Ja tajuun vaan uudestaan ja uudestaan
miten vaikee on kattoo ihmisiä silmiin
miten ahdistavaa on
kun tietää
miten täytyy vastata katseeseen
ei saa lähtee pois tilanteesta
täytyy leikkii jotain minkä muut osaa miettimättä.

On mahdollisuuksia muutoksiin
mä en vaan nää sinne saakka
et löytäisin jonkun syyn jatkaa
mä nään elämän ilman itsetuhoisuutta yksinäisyytenä
samana pimeenä kuin nytkin
mussa on se vika aina
mä en kelpaa
yritin tai en oppia toimimaan toisten kanssa.

Enkä mä haluu
enkä jaksa lähtee tavoittelemaan
muutoksia muutoksia
okei selvä joo
mut silti
ihan sama.

Tää on parempi
itsetuho turvallisempi
jään tähän ja annan terän päättää
kaikki on ihan hyvin.

Vaikka tiiän et sen viillon jälkeen ei ees keskustella
lähtö täältä on heti
mut toisaalta
jos se on syvempi kuin aiemmat ovat olleet
mä en keskustele enää ikinä missään.

Miks mä oon tälläinen
miksen vaan takerru aurinkoon ulkona
toisen sanoihin mahdollisuudesta muutokseen
miksen vaan ota itteeni niskasta kii
miksen?

Miks jään tähän
ja itken
miksen halua enää ees uskoa mihinkään?

Oisko tää herättänyt mut sillo kuus vuotta sit keväällä
oisinko mä silloin valinnut toisen reitin
lopettanut viiltelyn
joka ei ollut ees kunnolla alkanut?

Muistan saman vuoden kesältä
kaverit ja shoppailureissu
mietin vaatekaupassa
et nyt on tullut aika valita
ja mä valitsin
ostin pitkähihaisia
mä valitsin silloin terät ja niiden luoman turvan
siinä kavereiden kans mukavana päivänä
mä valitsin suunnaksi pimeän.

Ei sil oo väliä
olisinko mä herännyt sinä keväänä tai kesänä
tai viime vuonna tai milloin tahansa
kun nyt ois ihan yhtä hyvä tilaisuus muutokseen
nyt ois aika
valita toisin
aika muuttaa ajatuksensa, elämänsä.

Ja mä katon vaan mielessäni listaa asioista
jotka on suoritettava jos aikoo elää
koulut ja työt
harrastukset
yhteydenpito toisiin ihmisiin
uuvuttava ajatus
suorita suorita suorita
ja kaikki pitäis sen valinnan kans kohdata ilman mahdollisuutta viiltää.

Koska niin kauan kuin aattelen näin
väärinpäin
tiiän etten saa uusia ystäviä
(en jaksa kyllä muutenkaan tutustua kehenkään)
mut nii
jos täällä aikoo elää toisten kans
täytyis ajatella positiivisemmin
olla iloinen
tuntee jotain toisia kohtaan
ei täällä voi elää näin
itkien kattoo aurinkoo hangella
ja tajuta joka päivä uudestaan
mikään ei tunnu miltään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229