1391.

Mä sain kokee niin paljon
mä sain kantaa koiranpentua vesisateessa takkini sisällä
mä sain nukkua sen kanssa öitä samassa sängyssä
opettaa sille juttuja
elää sen kanssa samaa elämää
mä sain kaverit ja kotibileet
mä sain keväät joina tunsin herääväni eloon
ja joskus me juostiin koiran kans metsäautoteillä
aurinkoisina talviaamuina
se kantoi suussaan mun lapasta ja toi sen välillä mulle takas
et heittäisin sen uudestaan
mä sain
niin käsittämättömän paljon.

Mä sain samat mahdollisuudet kuin muutkin
ei vika ollut mun ympärillä olleissa ihmisissä
vika oli mun sisällä
ja on yhä.

Mut sain kuitenkin
vuosien ajan tuntee eläväni
ehkä pelkäsin silloinkin paljon
mut niinä vuosina paha ei hallinnut kaikkea
asiat ois voineet olla paljon huonomminkin
en ois koskaan saanut koiraa tai niitä vuosia ystävien kans
mä sain niin paljon
ja tää luovuttaminen on yksin mun syytä.

Mä oisin voinut valita kymmenistä eri mahdollisuuksista
toisen polun kuin tää
joka päättyy tavallaan väärin
vaikka mun sisällä koetaan
et näin on paras
etten jatka enää täällä
toisten elämien sotkemista
turhaa valitusta
mulla itellä oli kaikki mahdollisuudet muuhun kuin itsetuhoon
mun rohkeus ei vain riittänyt vastaanottamaan elämää koko painollaan
on helpompi paeta
pahan turvin
pois ja piiloon
kuviteltuun turvaan taivaasta.

On helpompi luovuttaa
kuin jatkaa täällä ihmeen toivomista
itkujen alla elämän etsimistä
on vain helpompi antaa vihdoinkin olla.

Vuosii mä uskoin tulevaan
tunsin auringon ja ukkosmyrskyt
näin tähtitaivaan ja uin meressä
vuosii en uskonut
kun paha kaappas vallan
paha voitti paremman
paha voitti toivon
enkä enää jaksanutkaan.

Mut mitä väliä
kun millään ei oo merkitystä
mä tiiän etten yhäkään
olis niiden mittareilla masentunut
sillä nousen sängystä
pesen pyykkiä
käyn suihkussa
syön ruokaa
käyn kävelemässä
nää hämää
mut ei se haittaa
en haluu enää vajota syvemmälle
mä ihan mielelläni oon vaan ei-masentunut
jos mittareina pidetään arjesta suoriutumista
sillä mielummin mä lähden täältä hautaan hiukset puhtaina.

Ja mä ite tiiän totuuden kuitenkin
elän läpi hetki hetkeltä toivottomuuden
en tiiä näistä teksteistä
miks kirjoitan
koko ajan jotakin
kai se menee aina nii
et kun itsemurha tulee ajatuksissa lähemmäs
istuu viereen ja kertoo hymyillen mahdollisuudesta
mulla onkin paljon sanottavaa
vaikka ei mitään järkevää.

Kirjoitan vaan sanat jotka muodostuu ennen kuin ehdin miettiä niiden tarkoitusta
ja kun luen kirjoittamani
tajuan et just tuon halusin kertoa
juuri noin
ja se on tavallaan helpottavaa
et kun kuolema tulee lähemmäs ja taas lähemmäs
tietää et voi kirjoittaa kaikki sanat
ja ajatukset
ja sen hetken kuvitella
et ois joku joka näitä ymmärtäis
et joku muu näkis mun lauseet yhtä selvinä kuin mä ite
vaikka tiiän kuitenkin totuuden
jokainen joka näitä lukee
lukee näitä omien tietojensa ja ajatustensa kanssa
jolloin kukaan ei voi mitenkään saada kii siitä mitä tunsin näitä kirjoittaessani
ja sehän on hyvä
muille hyvä
ettei tunnetta koskaan voi kirjoittaa niin selkeästi kuin sen tuntee
koska muuten tekin saattaisitte upota tähän samaan pimeään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229