139.

Ja ahdistus
mä en ihan totta tiennyt että tälläista ahdistusta on olemassa mä vajoan jonnekin niin syvälle ettei kuolemakaan enää auta mä en voi sanoa enää kaikki paha loppuu kuolemaan jos mä meen antamaan yhdenkään ajatuksen kuolemalle itkun kanssa ei pysty hengittämään siks mä toistan tunnista toiseen shhh ei mitään hätää ajatukset ei tapa kaikki on ihan hyvin vaikkei mikään oo eikä itku edes lopu mutta kun jotenkin täytyy selvitä tuonne jonnekin huominen on liian kaukana mutta jos edes iltaan.
Enää mikään ei auta ei musiikki ei lääkkeet ei puhuminen ei edes se et joku on lähellä mikään ei auta ja mä pelkään enemmän kuin koskaan tätä ei voi pysäyttää mä en hallitse tätä ahdistusta enää en edes itkua miks mun täytyi vajota miks näin helvetin syvälle?
Ja milloinmilloinmilloin tää loppuu?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229