1387.

Tää on ihan liian toivotonta
tää on ihan liian pimeää
maailma anna mulle anteeks
mun väärät valinnat
mun tuhannet virheet
se miten väärin kaiken täällä ajattelen.

Se miten väärin toimin
se miten en ryhdistäydy
se miten en tapa itteeni
se miten en muutu.

Itsemurha
itsemurha
kylmä kuolema
ruumis jäätyneenä
itsemurha
itsemurha.

Mä en haluu enää puhuu
mun sanat ei asetu oikein
ja mä vaan tajuun totuuden jokaisen keskustelun jälkeen selvemmin
en kuulu tähän maailmaan
mun pitää kuolla
mun koko mieli on vääränlainen
viallinen
kaikki on kääntynyt jossain kohtaa ympäri
vastakohdat vaihtaneet paikkoja
ja siks tunnen itteni ihmisten joukossakin aina ulkopuoliseks.

Nii ja ainoo totuushan on
ettei täällä missään oo mitään joka mut sais muuttumaan
mun omasta motivaatiosta ei oo jäljellä muuta kuin pakon alla suoritettu arki
nouse, puhu, syö, liiku, nukahda nähdäksesi painajaisia
kaikki toivo on haudattu matkalla
ammattilaisilla ei enää ehdotuksia
tai mitään mitä en ois jo todennut toimimattomaks
lääkettä lääkettä
jos maailma oiskin nii helppo
mut en jaksa käydä sitä sivuvaikutuslistaa kehollani enää läpi.

Mä haluun pois
kuolemarakas miks sä oot hylännyt mut?

Mihin mä sun annoin kadota
liian kauas näistä päivistä
liian kauas tämän uupumuksen varjoista
helvetin pelolla pelotin sut jonnekin piiloon
tuu takas
kuolema
mä haluun takas sun turvaas?

En jaksa enää näitä päivii
itkee itkuu joka ei lopu ikinä
en jaksa enää keskusteluja
joiden jälkeen olo on pahempi kuin alottaessa
mä en jaksa enää olla mä
en täällä
en siellä
en missään en koskaan.

Mä en jaksa herätä enää yhteenkään aamuun
mä en jaksa kohdata enää yhtäkään mua vihaavaa ihmistä
mä en jaksa enää joka hetki pelätä
mikä mun sanoista on se suurin virhe
mikä niistä on se jolla taas uus ihminen kääntyy mua vastaan
turhautuu
alkaa vihaamaan.

Mä en jaksa enää yrittää pysyä selvillä siitä
mikä on todellista ja mikä mun mielen keksimää.

Mä en jaksa enää!

Ja sä oot jossain poissa
miks mä päästin susta irti
miksen en pitänyt kii lujemmin
miks en uskonut suhun aiemmin?

Miks annoin pelolleni periksi
miksen antanut sun päättää mun tulevaisuudesta
miksen antanut sun pelastaa mua tältä yöltä
kaikilta näiltä viimeisen viiden vuoden itkuilta?

Miksen vaan oo jo tappanut itteeni
mitä helvetin ihmettä mä täällä odotan
ku nään aivan selvästi itteni ja virheeni
kuvitteleeko mun sisällä muka oikeesti vielä joku
et tästä elämästä tulis vielä joskus jotain
uskooko mun sisällä oikeesti joku
noiden toisten ihmisten sanoihin
kun ne kertoo et elämä voittaa aina lopulta?

Tää on hetki
mun todellisuus on kulkenut lahoavalla sillalla viimeset viikot
on hypitty kaiteelta toiselle tietämättä kumpi ois parempi
pysyy siellä missä ei tiedä mistään mitään
vai täällä missä tietää kaikesta liikaa
tää on hetki ku oikean tajuu.

En haluu olla täällä mikää esimerkki
siltä tää kaikki on alkanut tuntuun
viime aikoina kaikki on muuttunut liian nopeesti
vaihtunut toisiin
loppunut tai lakannut
mut silti en jaksa olla mitään
mitä musta on näiden vuosien aikana sanottu
voittehan te puhuu musta kun oon kuollut
nii mun ei tarvi tuntee harteillani sitä roolia
emmä haluu olla täällä joku jolle lähtiessä sanotaan
opin sulta paljon
mä en haluu olla se ensimmäinen
jonka kohtaatte
joka oireilee näin
näistä syistä
mä en haluu
mä haluun et te tiiätte
te ootta opiskellut alalle
te ootte kohdanneet vaikka mitä
teillä pitäis olla tieto ja ammattitaito
ja varmuus
mä en haluu tietää ite asioita
ja joutuu selvittään niitä teille
mä haluun et te ootte varmoja siitä mitä sanotte
ettekä vastaa että ette osaa sanoa mitään
ei se oo mikää vastaus
ei se käy
enää
mä tarvin tiedon, vastauksen ja varmistuksen heti
oon liian rikki tähän leikkiin
en kestä näitä juttuja enää
en jaksa selittää
hakee ymmärrystä tajuten ensimmäisen lauseen jälkeen
ettei ymmärretä.

Mä haluun pois tänä yönä
taivas vai helvetti
juna vai lumi
auta mua
tää itku uuvuttaa
uni pelasta edes sinä
älä painajaiseen älä
kun kuolema on liian kaukana huomisena lupauksena
mä en jaksa itkee enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229