1381.

Se mitä toistan
millään ei oo mitään merkitystä
on enemmän totta kuin ikinä ennen mun elämäni aikana.

Nää vuodet on vieny mun uskon
elämään, ihmisiin ja ihmeisiin.

Kaikki on ohi.

Ei mua auta mikään
niin kauan kuin itse en usko minkään auttavan
enkä millään käytössä olevin keinoin saa elämänhaluani palaamaan.

Mä oo rikki sisältä
tavalla joka vaatis enemmän
kuin ikinä saan
on helpompi lopettaa taistelu tähän
antaa viimeistenkin asioiden livetä käsistä
on helpoin luovuttaa nyt
kuin jatkaa enää hetkeäkään.

Mä viillän täällä ja joudun pois
en mä jaksa mitään uutta muuttoa
ettiä asuntoa ja puhua vieraille ihmisille
mä lähden
ostan paljon teriä
ja meen johonkin keskelle ei mitään
viillän iteltäni hengen.

Tai palellun sinne tai mitä tahansa
radikaalimpaan keinoon musta ei oo
mut hitain tapa kuolla on just se minkä enää ansaitsen
kärsiä yksin jossain kylmässä
ilman mahdollisuutta soittaa kenellekään
ilman voimia palata takaisin ihmisten keskelle.

On oikein et mä joudun pelkäämään sinne pimeään mettään
pelkäämään siihen saakka et taju lähtee
se on ainoo minkä enää ansaitsen
kun muhun on tuhlattu nii paljon apua
enkä siltikään oo muuttunu hyväks ihmiseks, veronmaksajaks.

Kaikki on ollu ohi jo niin kauan
oon vaan seilannu täällä ahdistuksissa ja hetkellisissä toivoonheräämisissä
enää ei oo mitään syytä jatkaa
kun tiiän et se ainoa
johon jaksoin oikeasti uskoa
ja jonka vuoksi haluaisin enää itsetuhoa vastaan taistella
on ollut jo ohi kauan
ja on ohi
lopullisesti ja ikuisesti.

Ei tuu mitään uutta turvaa
ei oo pienintäkään mahdollisuutta et tulis
mä oon aikuinen
ikuisesti aikuinen.

Mä mietin vahvasti
et sulkisin puhelimeni
kirjautuisin ulos kaikista mahdollisista paikoista
joissa ihmiset voi laittaa viestiä
joissa mä seuraan niiden elämää sivusta
päästäisin irti tästä valheesta
että vielä välittäisin.

Mä en tunne enää mitään toisia ihmisiä kohtaan
ketään kohtaan
mitään kohtaan
en löydä mitään mikä tuntuis miltään.

Tiiän olevani paha ilman et sä näistä sanoista suuttuneena
sitä mulle ilmoitatkaan
anna olla
päästä irti
se on helpoin kaikille
ei jatketa enää leikkiä
jossa mulla olis vielä mahdollisuus.

Mä kuljen vieraan kaupungin katuja
mieli tyhjänä
keho väsyneenä
kyyneleitä pidätellen
mä tiiän ettei mikään enää palaa
tajuan ettei mikään enää tunnu hyvältä
miltään
missään ei oo mitään järkeä
millään mitä tapahtuu ei oo mitään väliä.

Tajuuksä kuinka tyhjä ja loppu ihmismieli voi olla
kuinka luovuttanut
vaikka ei pidäkään kuolemastaan kaksin käsin kiinni?

Silloin ennen mulla oli aina päivä päätettynä
joesta paikka etsittynä
varmuudeksi hirttoköysi lipastonlaatikossa valmiiksi solmittuna
silloin ennen
kun elin kuolemasta jokaisen päiväni.

Mut nyt oon oppinut
ja oppiessa väsynyt
tiiän et turha mun on päiviä laskea
paikkoja etsiä
köysiä sitoa
ei mun rohkeus riitä kuitenkaan.

Mä tiiän vaan ettei tää jatku näin
ettei mikään jatku mitenkään päin
oon päästänyt irti toivosta ja haluan enää viiltää.

Syvemmälle kuin koskaan
suurempia haavoja kuin aiemmin
haluan niin paljon pois mistä tahansa
kaikkialta mihin meen
haluun löytää viiltelyllä taivaan ja helvetin
tän maan päältä
sen hetken jona mä virheellinen ihminen
lakkaan olemasta olemassa.

Muuta mä en jaksa enää miettiä
hetkittäin upotan itteni täällä siihen harhaan
naurahdan, hymyilen ja pelaan lautapelejä
se on tapa toimia
kun ei jaksa vuorokauden jokaista tuntia
miettiä itkien
miten kaikki lakkasi olemasta, tuntumasta, kannattamasta
mut ei noilla hetkillä oo vaikutusta muuhun
ne on sen hetken ja katoavat sitten
ei ne elämään tuo tarkoitusta takaisin
ne eivät poista väsymystä ja ahdistusta
pelkoa ja toivottomuutta mun sisältä
ne on sen hetken ja katoavat
mutta niiden vuoksi muut luulevat
että voin hyvin
että päiväni on helppo
ihmiset eivät näe muuta kuin sen minkä tahtovat nähdä
ja koska ammattilaisissa tuntuu olevan joku sisäänrakennettu yltiöoptimismi
he näkevät tietysti vain kuinka hyvin voin.

Miksi taistelisin toisten sanoja vastaan
miksi edes yrittäisin puolustaa sitä mitä todella tunnen
miksi yrittäisin selittää totuutta muille
kun ei se mitään mihinkään vaikuttaisi
ei sekään tätä oloa poistaisi?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229