1365.

Voiko vuosikymmeniä vanha kerrostalo herätä henkiin
mä pelkään et pian seinille ilmestyy silmät
ja et tää nousee jaloilleen
huojuu hetken etsien tasapainoa
ja et ne silmät kattoo sellasella ilkeellä virneellä
ja sit et lattiat muuttuu suiksi jotka vetää meidät talon syvyyksiin ja et me huudetaan mut kadotaan silti
kokonaisen kerrostalon verran ihmisiä
ollaankin sit poissa
kuoleeko jos kerrostalo nielee?

Siis ei et maa sortuis ja me vajottais sinne talon mukana
vaan et lattialle piirtyy hampaat ja nielu ja sit
nii
joojoo tää on vaan tää mun mielikuvitus
mut sattuu tässä todellisuudessa kummallisempiakin juttuja
kuin et kerrostalot alkais elää kuten ihmiset
tietty omissa mittasuhteissaan.

Pelottaa
eikö tää vois olla jo ohi?

Mut sit muuton jälkeen
mähän pelkään vaan eri juttuja
ku ainahan mä pelkään
tulipaloja ja polttopulloja
siis oikeesti
muistan aina sen yhden yön
parin kesän takaa
kun mä ihan oikeesti siellä keskellä metsää sijaitsevassa rakennuksessa
toisessa kerroksessa sijainneessa huoneessani
makasin sängyllä hereillä yöllä
ja olin aikalailla varma siitä et joku tulee heittämään polttopullon just mun ikkunasta sisään.

Sitä en tiiä mistä ton keksin tai miks en pystynyt estämään mielikuvitusta pelottelemasta mua turhilla jutuilla
mut muistan yhä mun pakosuunnitelman
ja mietin silloin yöllä et siirtäisinkö sängyn eri kohtaan huonetta
et saisin enemmän aikaa paeta.

Ihan oikeesti
ei missään näissä mun peloissa oo mitään järkeä
tai joo jossain
itsetuhoisuus on aika selvä juttu
et sitä pelkää
mut sitä myös tarvii
eli joo
ei sekään oo nii selvää.

Ja sit taas hylätyksi tulemisen pelko on selvä
ku on nii monta kertaa jääny sängylle itkemään ku ovi on suljettu
tai se pelko kumpuaa paljo kauempaa
ku niistä hysteerisistä illoista selkeiden lähtöjen jälkeen
se pelko on muodostunut jo ennen ensimmäistäkään lähtöä
sitä vaan en tiiä et mistä
tai onhan aavistuksii
mut tuskin mitään niin selvää et siitä osaisin kertoa.

En tiiä
enkä jaksa
tää päivä meni ihan hyvin
uskon
haluan uskoa et meni
et kaikki ois nytkin hyvin
kun hoidin pakolliset puhelut ja vuokrasopimuksen irtisanomisen niin virallisesti kuin vain osasin
ja nyt jäljellä hoidettavien asioiden listassa olis kai enää tää kämppä ja kaikki nää tavarat ja siivoaminen
ja silti tuntuu et tätä kaikkea on liikaa
etten mä jaksa enkä pysty ja selviä
vaikka tiiän et on aivan pakko.

Ja tällaisten puoliksi hyvien päivien jälkeen
häpeä on entistäkin raskaampi
se oikein huutaa et on pakko viiltää
kun on antanut ittensä hetkiin mukaan
kun on nauranut ja sanonut asioita miettimättä riittävän montaa kertaa
onko niin oikein sanoa.

En kestä olla mä.

Vihaan nii paljon mua itteeni
kaikkea mussa
oon vaan ällöttävä ja tyhmä
enkä haluais hukkua hetkiin
joissa paljastan sen mitä todella oon
ja muistan vasta jälkikäteen ettei nii kannattais tehdä tai saa taas vaan kymmenen uutta syytä vihata ja hävetä itteään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229