1364.

Se en oo mä
mä en oo täs
ei oo olemassa mun nimistä
mun henkilötunnus on virhe
mä oon karkulainen
nimetön siellä
tuttu mutta silti tuntematon täällä
ja mä lakkaan
mä vavahdan

en jaksa
halua
pysty olla
mut vaihtoehdot on vähissä
kurista
tukahduta
tapa liekki saatana.

Pimee huone
pimee mieli
katuvalot loisteputket keinotekoista
siis valheellista
aina kaikki
pimeä elämä
väärä tie
turha yritys
iskisin puukon reiteeni
jos sellaisen juuri nyt käteeni saisin
mutta koska en
lupaan ja vannon huomisillalle suunnitelman
tiedän minä
vihdoin riittävästi
eikö niin
joojoo
älä
mut miks mä katoilen
miks en muista mitä on olla minä
en heti osaa yhdistää paikkaa
nimeä paikalle
katseen tavoittamaa kokonaisuuteen
vaikeinta on nää sanat
mihin ne joutuu
mä haen mä etsin
mun mieli on ihanihan tyhjä
se ei sano vastausta heti
se hakee sanamuotoa
unohtaa tavun keskeltä sanaa
miten vittuperkele tämäkin muuttui näin vaikeaksi
mikseivät sanat
ihan tututkaan
vain juokse näytölle sormien alta?

Jos ne lääkkeet olikin vääriä
uskoinko mä johonkin harhaan
jos se olikin vain tekosyy
ettei ollut yhtä oikean kokoista tablettia
että muka siksi piti ottaa kuusi tablettia pienemmällä annoksella
uskoinko mä nyt johonkin
ja sit katoan niiden väärienoikeidenminkälie-lääkkeiden vuoksi
ties minne ja palaankokaan ikinä
mitä jos
niin
miksi edes syön noita
kaikki muuthan sain lopetettua
paitsi tuon yhden
jota vastaan en ole enää jaksanut tapella
mitä syytä olisikaan
kun on lähes kuusi vuotta niellyt päivittäin samaa vaikuttavaa ainetta
lyhyt- ja pitkävaikutteisena
annostusten vaihdellessa
enää vastaan että ilman sitä en nukkuisi
mutta montako yötä
viikkoa, kuukautta menisi todella itsensä tuosta vieroittaa
eihän se mihinkään mitään vaikuta
masennusta paranna, mielialaa tasaa
ei tähän lääkkeet tehoa
se on todettu aivan riittävän monta kertaa
jos lopettaisin nyt
ei tarvitsisi poikkeustilanteissa epäillä
miettiä tahtooko joku tehdä paljon pahaa
antaen ensin väärää ainetta selitysten kanssa ja
niin
onko mielikuvituksen aina pakko rakentaa teitänsä
niin
onko aivan pakko
kun väsyttää ja itkettää?

Mieli ei hiljene
ikinäikinä en saa rauhaa
haluan häpeäni pois
en jaksa enää käydä läpi näitä ikuisia ajatuksia
kohta viiltely on kiellettyä
miten helvetissä selviäisin ilman sitä
millä rikkoisin häpeäntaakkani vallan
jos en terällä
jos en
kun en enää
silloin saakkaan viiltää
miten ikinä mä pystyisin
ei tätä voi ottaa vastaan
kuin vasta terällä
kivulla, pelolla, sillä sanoittamattomalla tunteella
muun ajan sitä pakenee
huonolla menestyksellä
sillä aina se seuraa mukana
aina sen muistaa kuitenkin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229