1353.

Katso
löytyy tie täältä pimeästä
hetken taivas on kirkas ja minä voittamaton
se on terän tuomaa harhaa
kaikkihan täällä aina
vain kuvitelmaa
saksilla pidemmälle
palasia pois minusta
nyt tiedän
nyt ymmärrän
kuinka pääsen lihakseen saakka
kuinka saan haavat auki
ettei tarvitse viiltää sokkona
leikkaan vain saksilla
rasvakudoksesta paloja
kaikkihan on aivan selvää
näinhän tämä olisi aina pitänyt tehdä
liian helppoa
hymyilyttää
vaikka keho on tuntien itkusta uupunut
pienen hetken täällä pimeässä jaksaa hymyillä
tämän haavan vuoksi
ymmärryksen ja vapauden
tai en minä tiedä
anteeksiannon
ehkä saan kaiken anteeksi
jos vain viillän ja viillän
sitten enemmän
ehkä
luultavasti en kuitenkaan
mutta hyvän ihmisen elämä
voi kun osaisinkin
mutta siitä en ymmärrä
en mitään
en sääntöjä en ohjeita
en ollenkaan ymmärrä tätä yhteiskuntaa
hyviä ihmisiä ja sitten minä
viallinen, väärä, hirviö, paha, itsekäs
ja sitten vielä kaikki se jota en tähän osannut kirjoittaa
sillä mussa
mun sisällä
tässä
sydämen kohdalla
siinä on jotain
mun sisällä
et sä taida tajuta kuitenkaan
mut siinä on mustaa myrkkyä pulppuava lähde
enkä minä ymmärrä
miten pahuuteni mihinkään muuttuu
kun verta vuotaa kädestäni
siitä haavasta josta leikkasin paloja
millä muka perustelisin
että siitä mitään oppisin
lisää itsekkyyttä vain
kun kehtaan vieläkin
etsiä helpotusta ahdistukseen
joka varmasti syystä mun tarinaan kirjoitettiin
johon oon itse suurin syyllinen
ainoa syyllinen
mä tein ne valinnat
mut tyhmintä on et vielä tekisin kaiken ihan samalla tavalla
ja teenkin
joka päivä valitsen samat asiat
toistan samat virheet
sanon samat sanat
vaikka hyvin tiiän et kaikki tää on väärin.

Mä vihaan itteeni täältä ikuisuuteen
ja pelkään
pimeää
kipua
elämää
kuolemaa
mennyttä
tulevaa
maailmanloppua
pelkoa (kyllä, pelkään että alan pelätä yhä enemmän)
yksinäisyyttä
tulipaloa
toisten pelkoa
toisten kipua
säikähtämistä
onnettomuuksia
vastuita
virheitä
sitä että loukkaan toisia
viiltelyä
aaveita
pahoja henkiä
mörköjä
painajaisia
minua
pahuuttani
muutosta
laskuja joihin rahat ei riitä
ja on vain yksi asia koko maailmassa
joka auttaa pelkoon
vie sen hetkeksi kauemmas minusta
yksi niin pieni
mutta silti valtavan suuri
ja usein saavuttamaton asia tässä maailmassa
pelkään siis
nyt ja aina
aina vielä sen jälkeenkin
pelkään
se on niin eikä muutu
turvattomuus on ainoa varma
se on se mikä jää vielä silloinkin
kun uskoo jo että keho on luovuttanut
aina se on
sama pelko
kaikkia ja kaikkea kohtaan
mä elän se sisälläni
vaikka oikeastihan
mulla on kaikki hyvin
ei enää yhtään mitään hätää
tai vain pelosta itseaiheutettua
tikkaamaton haava käsivarressa
mutta vaikka sä kuinka muistuttaisit syyttäen
etteihän mulla oo mitään pelättävää
ei se mun pelkoo saa lakkaamaan
auttaa vaan muistamaan
millanen hirviö oon
kun aina kaikesta valitan.

En jaksa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229