1350.

Niitä aamuja
kun sä suret sitä elämää
jonka jätät elämättä
johon et yrityksistäs huolimatta koskaan päässy kii.

Sul on vaan biisejä soittolistalla
ja kyyneleet poskilla
kaikki ois voinut mennä toisinkin.

Jos tahma ei ois tarttunut suhun käpälillään
tehnyt selväksi ettet koskaan pysty mihinkään
ja viillätkin surkeasti
sä voisit olla suuremmissa kaupungeissa tai kiertämässä maailmaa tai
niin
ihan mitä tahansa muuta kuin itkemässä lauantaiaamuasikin
menetyksiä
joita et tavallisesti edes jaksa ajatella menettäneesi.

Ja joo
oishan tuolla avoinna
raiteet etelään ja pohjoiseen ja itään
vois uskotella itselleen että lähtö muuttaa kaiken
ja ettei koskaan palaa tänne pimeään
mut totuus on se ettei mun maailma sielläkään oo toisenlainen
aina mä oon seuraamassa tätä elämää sivusta
ei ne mun elämässä tapahdu
rakastumiset tai koulusta valmistumiset
ei
mä oon tän pimeän kehän vanki mihin ikinä meen.

Ja kaiken lisäks en ees tiiä kuinka suuri sairaalalasku on tulossa tuosta viikosta
joka oli ihan turha
jonka en edes odottanut muuttavan mitään mihinkään
mutta silti lähdin sinne.

Kyllähän mä nyt tajuan ettei se kannattanut
mut myöhäistä se enää on
nyt vaan mietin miten saan senkin maksettua.

Antaa sen elämän kiitää ohi
en mä jaksa miettii sitä et tää ois voinu tuntuu toisenlaiselta
ku tiiän ettei tää lopulta kuitenkaan
onneks en lähtenyt
muuttanut heti johonkin etelään elämän perässä
siellä mä itkisin vierailla teillä löytämättä mistään apua.

Nyt oon sentään täällä avun piirissä
vaikka täälläkin on niin paha olla.

Ja mähän surin jo silloin neljä vuotta sit menetetyn elämän
koiran kanssa harrastamisen ja ystävät
jotka jatkoi elämäänsä
mähän surin jo ne festarireissut ja roadtripit
tulevaisuuteni
mähän luovuin jo silloin kaikesta
miksi enää antaisin ajatustakaan mahdottomalle?

Ei se elämä tuu
ja joo sä syytät mua kun en anna mahdollisuutta
mut sä et tiiä tarpeeks siitä mitä on antaa kymmeniä mahdollisuuksia
ja sitten seuraavassa hetkessä sun mieli tulee tuhoamaan niistä jokaisen
sulta iteltäs
sun mahdollisuutes
nii
en mä jaksa enää uskoa
uskalla luottaa
kaikki on tässä
terät ja minä ja itku.

Muuta ei oo
pimeää jonka voima on uskomaton.

Annan vain olla
elämä ei koskaan tuu muuttumaan paremmaks
kaikki on tässä ikuisesti
ei oo mitään mikä auttais
koska en pysty hajottamaan itseäni enää enempää
antamalla itseni luottaa kehenkään tai mihinkään
kaikki on ohi.

Kaikki on ollut ohi pitkään
hyvät päivät on muuttuneet hyviksi hetkiksi
jotka yön tullen viimeistään murskautuu
älä luule että ansaitsisit täällä mitään muuta
kuin loputtoman ahdistuksen ja turvattomuuden.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229