1338.

Iltojen kaava
lääkkeet ja sitten ulos itkemään
askeleet raahaa
ei jaksa ei jaksa ei jaksaisi elää
vesi virtaa vielä niin voimakkaana
ei se uuvu jään tullessa
se jatkaa kulkuaan kunnes on peittyy valkeaan
päästäkseen taas kevätauringon avulla voimiinsa.

Minä muistan paljon
mutta paljon unohdankin
lääkkeitä on yhä tuossa pöydällä
paljon ja paljon
jos tahtoisin
voisin tehdä niin
jos oikeasti tahtoisin.

Mutta minun tahtoni on heikko
kaikki minussa on
riittämätöntä
odotan yötä koska silloin itseviha ottaa vallan
en edes yritä selvitä
painan terän ihoon ja annan sen päättää lopputuloksesta.

Aamulla taas avaan käsieni peittona olleet sideharsot ja laastarit
katson yön jälkiä ja tiedän
kuinka uusi musta yö tuo taas niitä lisää.

Tämä on kehä
tämä on mieli
tämä minä olen.

Ja hajoan jokaisesta tunnista vähän
jokaisesta eletystä hetkestä ymmärrän
kaikki on jo ohi
toivo mennyt
enkä tiedä yhtäkään syytä miksi antaisin tuon paketillisen lääkkeitä muiden taakse talteen
en tiedä yhtäkään syytä miksi luopuisin mahdollisuudesta
joka pysyy nyt mielessäni jatkuvasti.

Kun vielä tiedän että se olisi ainoa oikea teko kaikkien näiden väärien jälkeen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229