1335.

Kyl mä tajuan sen oikeasti
etten mä pääse koskaan turvaan
mä tiedostan sen ihan selvästi
se on totuus joka ei tuu koskaan muuttumaan
terät, lääkkeet ja vesi on koko ajan tässä
tarjoamassa mahdollisuuttaan.

Siks vaikka on puhetta tuetummasta asumisesta
mun olo ei paljoa paremmaks muutu.

Sillä mä ymmärrän kyllä
vaikka aina en hyväksyä tahdokaan
et turva oli turva silloin
mut se on ollut ohi jo ikuisuuden
eikä koskaan mikään tuo sitä takas.

Mut vaikka tiiän tän kaiken
itken illat joko kotona, jokirannassa tai kulkien teitä sinne ja tänne
itken etten pärjää, selviä, jaksa enää kantaa tätä vastuuta.

Enkä saa näitä ajatuksia mitenkään hallintaan
en saa otetta itsestäni
itken sängyllä täysi paketti lääkkeitä kädessäni
eikö tähän oikeesti oo mitään ratkaisua?

Et onks pakko pärjätä
kun ei enää pärjää?

Ja joo on
elämä on yks pakko
mut mä sanoin sen jo ääneen
en pärjää enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229