1333.

Se kysyy just sen kysymyksen
mihin vois vastata totuuden
mut mä kierrän sanat ja keksin muuta
sillä tajuun etten tahdo enää käydä sitä läpi.

Sitä jonka äiti aloitti kauan sit sanoillaan
oon työni tehny
eti ite ihmises
kun kerran erehdyin kysymään siltä miksei se koskaan halaa mua
vaikka kavereiden äidit halas mun kavereita ja muakin joskus
muutama vuosi sen jälkeen turvassa ohjaajat käänsi mun kaiken ymmärryksen
ympäri
korjasivat hetkeksi kotona hajotetun
mut sit edellisen paikan ohjaajat rikkoivat kaiken halveksivilla sanoillaan
mä en vois odottaa et multa vaadittais töissä tuollaista.

Mä paljastin niille sen
jota en ois saanut sanoa ääneen
mä paljastin kipeimmän salaisuuteni ja sain vastaukseksi juuri sen mitä eniten pelkäsin.

Se on outoo
koska turvassa kaikki rakentui siitä
enkä mä sitä pyytänyt tai vaatinut
aluksi edes tiedostanut mahdollisuutta
niin selväksi äiti oli sen mulle tehnyt
en mä mitään läheisyyttä ansaitsis.

Mut kai se vaan on niin että edellisen paikan ohjaajien maailmassakin aikuiset etsii itse ihmisensä
siinä maailmassa palkka maksetaan tehdystä työstä
ilman että työ merkitsis muuta kuin rahaa.

Siks mä oon hiljaa tänään
mä en yritä sanoo sitä ääneen
mä en halua rikkoa itteeni enää yhtään enempää
tai kantaa raskaampaa häpeän taakkaa.

Sillä oonhan mä selvinnyt pitkään ilmankin
mä hyväksyn jo sen pelottavan, pimeän ja kylmän maailman
jossa mä oon aina yksin ja turvaton.

Hyväksyny sen et mun sisällä on kasvanut jotain väärin
kun ikinä uskoin siihen
et oisin ansainnut turvaa
tai toivonu jonkun hetkeks pitämään kättä harteilla.


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229