1328.

Mä pelkään
mä makaan sängyllä ja mä pelkään
meen piiloon peiton alle ja pelkään
hengitän
itken
mutta pelkään
koko ajan.

Tarkistan et ovi on lukossa
nojaan sitä vasten mut en oo varma
entä jos joku tulee?

Sytytän valot mut nään sivulla varjoja
mun on päästävä pois
mieli hakkaa ja huutaa
on päästävä pois.

Mut en tuu pääsemään
mun syytä kaikki tää
silti
miten tässä kävi näin?

Mä pelkään mut ei oo muuta vaihtoehtoo
ei oo pakoreittiä
oon yksin ja tunnen sydämenlyöntini
tunnen sen tutun kauhun
hengitys on vaikeampaa
maailma raskaampi
mä pelkään.

Auta mua
kyyneleet sokaisee
varjot ja valot katoaa
jos suljen silmäni se saattaa tulla tänne
en siis uskalla nukkua
pelolle ei koskaan saanut antaa valtaa
en mä antanutkaan
se vaan otti paikkansa ja mul ei voimia taistella vastaan.

Mikset tullut takas?
Miks jätit mut?
Miks sanoit et me nähdään vielä
mut nyt oon vaan yksin tässä ja tajuan
ikinä koskaan mikään mun elämässä ei tuu enää oleen hyvin?

Et tää on tätä samaa saatanan pelkoo kunnes sydän pettää
pää petti jo mut ei se kenellekään kuulu
niin tapahtuu mut mitä välii
kun ollaan vaan aikuisia
eikä aikuisilla oo lupa pelätä mörköjä sängyn alla
tai lipaston takana
tai kehonsa sisällä
tai muistoissaan.

En selvii enää yksin
en ees tätä yötä
mut sotkin asiani niin et ei oo vaihtoehtoja
niin et ei kukaan mua usko vaik sanoisin nää jutut ääneen
ja vaikka joku uskois ei kukaan vois tehä tälle mitään.

Auta mua?


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229