1324.

Mut kun mä en enää jaksa selvitä. Tätä ei voi lääkitä musta pois, tää on syvemmällä kuin mihin lääkkeet pystyy vaikuttamaan. Ja tätä on enemmän, aivan liikaa lääkkeillä hallittavaksi. Tää nousee aina jostain uudestaan, vaikka se saataisiin hetkeksi pois.

Tähän ei auta osastohoito. En joko pääse sinne ollenkaan tai oon muutaman päivän, jonka jälkeen mut heitetään taas selviämään omillaan. Tai aloitetaan joku lääke, joka ei kuitenkaan toimi. Siinä samalla syyllistetään vähän enemmän kuin edellisellä kerralla, koska en oo muuttunut vieläkään sellaiseksi kuin yhteiskunta odottaa. Eli en enää ees halua sinne kuulemaan kuinka huono ihminen oon.

Enkä mä voi kuntoutua tästä. Mä kävin sen läpi, mä kuntouduin niin pitkälle kuin tämän kanssa on mahdollista. Mut kun tästä ei oo mahdollista kuntoutua. Tää on mussa ja mä oon tää, eikä mikään koskaan tuu tätä kohtaa muuttamaan. Mä oon virhe ja väärin, riittämätön ja enää helvetin epätoivoinen. Nyt ymmärrän, mun sisällä on enemmän virhettä kuin niissä jotka näistä nousee. Mä haluan jäädä tähän ja luovuttaa, anna mun tehdä se, sillä en jaksa enää riidellä ja väitellä. Toivon sun hyväksyvän et näin tää on ja tulee aina olemaan. Mikään ei enää auta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229