1310.

Ei oo enää muuta ja näin on ihan hyvä minä ja kipu ja verta lattialaatoilla ja seinässä kämmenissä ja jaloissa ei hätää se vaan sotki tällä kertaa enemmän kun en jaksanut välittää.
Sama kaava laastari, sideharso olen kunnossa vaikka kyyneleet valuu ihan varmasti olen jos sitä riittävästi vakuutan.
Olen kunnossa koska silloin kun sattuu en oo yksin enkä tarkoita et saisin haavoilla enää huomiota en tahdo sitä enkä jaksa toisten aiheuttamaa kipua puudutusta ja häpeää mä tarkoitan sitä et kun terä viiltää ihon ja puren hampaita yhteen jotta en huutaisi silloin sä oot mun luona.
Kipu vie kaiken pahan pois kun veripisarat sotkee mä tunnen olevani turvassa yhtäkkiä siinä niin itkuun väsyneenä oon aivan varma et oot täällä.
Käsi mun olkapäillä oon turvassa.
Eikä tää oo harhaa niin pitkälle vietyä kuvitelmaa vain että varmaan pelkäisin jos antaisin itselleni luvan.
Mut mä en anna mä tiiän et joka ilta ja joka yö ja vaikka joka aamu ja päiväkin tuo pieni kylppäri oottaa mua terineen pyyhe siinä ja haavanhoitotarvikkeet mä en yksinkertaisesti tarvi enää muuta.
Enkä saakaan kaikki on tässä tää on mun elämä ja koska en saanut itteeni hengiltä mä elän tätä.
Elän näin koska vaihtoehtoja ei oo ja koska rakastan sitä tunnetta jonka viiltely tuo sitä hetkellistä otteen menetystä täydellistä katoamista rakastan niin et voin luopuu muusta.
Ja niin mä oon tainnut tehdäkin vuosia sama sääntö on ollut mukana mitä tahansa kunhan voin viiltää ja kuinka suurista asioista oon luopunut vain jottei tärkeimmästä tarvitsisi.
Tää askel tää raja oivallus(?) tää tais olla ratkaiseva mun loppuelämän suhteen.
Ihan turhaa mä yritän kertoo siitä tunteesta syistä tai mistään mä tiiän ettet sä tajuu etkä osaa kuvitella viiltelyn tilalle mitään toista asiaa jotain joka on sun elämän juttu sulle mun viiltely on aina punainen vaate jotain josta on turha ees yrittää puhuu.
Mut enää se ei haittaa mul on tää ja sulla sun elämä mä hoidan tän yksin ja muuten salassa paitsi et tänne kerron miten tän koen.
Ehkä koska toivon et säkin joku päivä ymmärrät.

Sen et mä en oo yksin et mulla onkin paras ystävä mulla on mahdollisuus mulla on tulevaisuus mulla on keino taltuttaa ne huutavat hirviöt demonit jotka ajais mut huoneen nurkkaan ilman tätä mä oisin vielä helvetisti enemmän hukassa.
Kaiken alku syksy kuusi vuotta sit joku kirjoitti kauniisti verestä joka piirtyi ranteelle puroiksi mä päätin kokeilla istuin isän luona tietokonepöydän ääressä oli iltapäivä ei muita talossa otin hyllyltä niitin ja raapaisin ihoani.
Vain ihan vähän vain sen verran et näin verta ja sen jälkeen no tiiät sä kyllä sen jälkeen en sit oo enää osannut lopettaa vaikka mua on uhattu kaikella mitä on ikinä keksitty.
Mä en oo ikinä ollut vihainen sille tuntemattomalle joka tekstinsä silloin julkaisi tänään mä oon jopa kiitollinen.
Et löysin tän tien tän helpotuksen löysin jotain jonka avulla selviän mistä tahansa sä voit satuttaa, huutaa tai jättää mut muista mä pystyn aina satuttaan itteeni enemmän kuin kukaan muu vain mä tunnen kehoni ja kipuni häpeäni läpikotaisin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229