1291.

Suuret sanat peitellään jäätyvään maahan
sytytetään kynttilä
ja unohdetaan että kipu ikinä eli.

Jos mulla olis voimaa ja rohkeutta
mä huutaisin apua
mutta tää tuntuu välttämättömältä
jää ainoaksi ratkaisuksi.

Oon niin väsynyt sanomaan vastaan
väsynyt mieleni takaa-ajoihin
en pysty päättämään näin suuria
mut mun on pakko
koska joku mun sisällä ajaa mua kohti valtavaa muutosta.

Haluan paeta
juosta syliin ja nukahtaa silityksiin.

Mutta täällä kaikki on ohi
hipaisisit edes
laskisit käden harteille
kuten menneet tekivät
miksi
miksi mä ikinä sua itkin
säännöt on sääntöjä
eikä kuolemalta kukaan pelasta.

Siksi tiedän reitin rantaan
lasken kuoleman tuovat mahdollisuuteni
kuusiasteinen vesi eikä ketään näkemässä epäröiviä askeleita
minä väsyn veden syliin
koska täällä kaipaan aina vain sinua
vaikka kuinka yritän kasvattaa siipiini sulkia ja nousta lentoon.

Totuus on kylmä ja viiltävä
vaikka kävisin läpi kaikki kaupungit
muuttaisin aina ennen kuin ehdin purkaa laatikot kaappeihin
sinua ei löytyisi
ja jos sinuun vahingossa törmäisin
juoksisin aina itkien karkuun
kuten ennenkin.

Tiedän ettei täällä mikään palaa hyväksi
kukaan ei ota lähelleen
koska se on kielletty ja on sääntöjä ja olen aikuinen
lapsi sisällä itkee ja huutaa maailman epäreiluutta
mutta hänet kohdataan kerta toisensa jälkeen aikuisena
ei vaihtoehtoja.

Lupaa mulle että siellä pelko lakkaa
lupaa että siellä oon turvassa?


Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229