1288.

En jaksaisi enää kulkea näitä pimeitä teitä

hetken uskon itseeni

uskon elämään ja onneen

kunnes musta myrkky takertuu takin hihoihin ja kaikki on taas mennyttä.


Jaksan uhota yksinäni kuinka kaikki järjestyy

en välitä syyssateen kylmyydestä

sillä on käveltävä

pää ei anna milloinkaan rauhaa.


Nyt tahtoisin enää vain takertua sinun turvaasi

enää en

ikinä en saa

kukaan ei silitä hiuksia

itsekäs lapsi

ja väsyneenä etsin taivaalta merkkiä

lupausta perille löytämisestä.


En jaksa enää tätä hulluutta

en jaksa huutaa enkä olla hiljaa

en jaksa turhia toiveita

masennusta joka ei ota otteeseensa enää kunnolla vaan leikkii hetkittäin minuuden syvimmillä tasoilla.


En jaksa toisten mielipiteitä

omia vääriä sanoja

haluan pois niin paljon.


Ja kaikki on tässä hetkessä valmiina

lähdenkö tänään tuonne pimeään

vai odotanko huomista

kuljen sitten kauemmas

odotan tummuvaa iltaa

lopetan kaiken kuten määrä on?


Ei ole vastauksia

ei edes ketään kenelle todeta

ketään kenelle itkeä

oma syy

itsekäs pentu

tiedän tiedän

tää täytyy saattaa loppuun

on pakko löytää ratkaisu

viimeinen ja pysyvä

en jaksa enää huutaa syystuulien sekaan uskomuksia

joissa ei oo totuudesta tietoakaan.


Siellä syli

siellä kaikki hyvä

ja teidän satuttavat sanat

ne jää tänne toisten huudettaviksi

kun mä oon vapaa ja poissa.


Tän on määrä vain päättyä

elämä ei koskaan kuulunut mulle

oli turvan aika

tuhansittain mahdollisuuksia

ja se kaikki olikin tarkoitettu vain menetettäväksi

kaikki on ohi

täällä pimeässä lokakuussa

jäljellä on muutama muisto

epäuskon kyyneleet

suurin turvattomuus

enää kukaan ei pelasta

estä

sano älä

mun on aika.


Tää täytyy päättää

en kestä ikävää

en kestä menettää

en kestä muistoja lähdöistä

en kestä ajatusta

ettei mitään voi enää korjata

sillä kaikki on jo mennyttä.


Huomenna.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229