1280.

Kun enää ei jaksa siirtää kyyneltä pois kun enää ei jaksa kirjoittaa ehjiä lauseita ei leikkiä hyvää ihmistä kilttiä kun enää ei muista miltä tuntui herätä ilman että joku raskas painoi mieltä kun enää ei kestä katsoa ympärilleen kun enää ei ole hetkeäkään etteikö ikävöisi.
Ja kun kaiken piti olla hyvin elämän vasta alkamassa mahdollisuuksia kymmenistä tuhansiin syleistä betoniviidakkoihin piti oppia luentosalit ja vieraat metsäpolut näyttelykehät, koirankarvat ja asuntolainat työhaastattelut ja opintomatkat piti elää ja mitä minä minä kirjoitan syksystä kuolemani itken itken osaamatta enää hengittää kun kaupungin syksy kuolee ikkunan takana puut ovat kauneimmillaan en kosketa lehdistä ainoatakaan en jaksa kuin pakollisimmat nekin sumussa herää näe painajaisia tee ruokaa tai syö hapankorppuja kaikki tätä samaa pimeyttä ikuista kuolemantoivetta mun viimeinen syksy ja mä annan tän livetä käsistä.
Mä en yksinkertaisesti jaksa huutaa älä mee mä en jaksa kävellä metsään mä en jaksa ympärillä on liikaa ihmisiä mun harhailevat ajatukset ja askeleet pelkään toisten katseita ja tuttuja mä haluisin et joku veis mut metsäretkelle niin kuin aiempina syksyinä mut enää nii ei taida käydä mä vaan haluisin tuntee tuon syksyn koskettaa luontoo ennen talvee mut mä en saa siitä kii mä en jaksa mä en jaksa miettii miten ja mihin mennä kaiken tän suorittamisen keskeltä ja kun lopulta oikeasti lyhyen päivän jälkeen makaan taas sängyllä oon niin uupunut etten jaksa kuin sulkee silmät.
Mut mä lupaan itelleni et sielläkin on kauniit syksyt mihin täältä lähdetään siellä keinutaan vanhoissa vaahteroissa suurissa keinuissa värikkäiden lehtien joukossa.
Etten mä tätäkään menetä vaikken enää jaksa pitää kii vaikken enää jaksa tuntee kerätä muistoja ja elää.
Tää syksy nyt menee näin jaksoinhan mä monena syksynä kulkee metsissä ja kerätä pudoneita lehtiä istua ulkona hämärtyvissä illoissa paljon mä jaksoin vaikka enää en.
Kaikki on ihan hyvin eikö niin?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229