1259.

Kun mitään ei oo nallerepun olkahihnaa kiristää murhe se on lapsuus joka meiltä ryöstetään jokaiselta hetkeä liian aikaisin silti saadaan vapaus valita kuinka polkuamme kuljemme vähän liian myöhään jaksaaksemme jatkaa riittävän pitkään.
Ristiriidat repii sydämet rikki ja me ollaan painajaismyrskyjen merillä ainoat kapteenit turha siellä on maydayta huutaa ei sieltä lennä valkosiipilaivuetta kuolevia pelastamaan.
Siellä on mustia hyökyaaltoja nelimetristen haiden kitoja edes itse ei kuule omaa huutoaan kuolinkamppailulla ei ole silminnäkijöitä ja silti silti joka helvetin yö me ohjataan laivamme sille merelle.
Ei meillä oo vaihtoehtoja kun sanotaan että lepo on tärkeää muistathan nukkua joskus harvoin rauhoitellaan että kaikki on ihan hyvin yhäkin mutta liian usein jätetään yksin sinne pimeään lapsesta saakka sama kaava on toistunut silti ikinäikinä en totu yksin pimeässä nukkumiseen turvattomuuteen kyllä mä ymmärrän et oon liian vanha pelkäämään painajaisia mä käsitän sen kyllä mutta pelkään silti.
Ottakaa mut takas turvaan tässä käy huonosti ei tänä yönä mut seuraavana mä pyydän rukoilen mitä tahansa jos jotenkin saisin teidät suostumaan viekää hetkeks vastuuta mun harteilta mua pelottaa kuolla mut just nyt just näin mulla ei oo mitään muuta vaihtoehtoa itsetuho vie vallan heti kun palaan asunnolle yksin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229