1242.

Mä vaan itken en pysty mihinkään muuhun nyyhkytän keittiön nurkassa haukon henkeä huoneeni lattialla olohuoneen sohvalla vaikerran jotain epäselvää anteeksipyyntöä.
Sillä sitähän tää on se joka tästä kaikesta päättää opettaa mulle kivun kautta mikä maailma on ja rankaisee mua takaisin sinne minne kuulun ja mä itken anteeksanteeks vaikka ei se mitään auta virheet on jo tehty ja rangaistus kuuluu kärsiä.
Ja kyllä mä tiedän tää kipu ei oo vielä mitään jos en muuta käytöstäni se rankaisee lisää lisää kipua oon varma lisää kyyneleitä anna anteeks et mä..
Ja siks särkylääkkeet ei toimi että mä oppisin paremmin.
En jaksa kantaa vastuuta tästä siitä koska kipua on liikaa milloin pitäis soittaa päivystykseen en jaksa en jaksa en vittu jaksa mut tätä lausetta ei kuule enää kukaan.
Oikeesti jokainen jolle mä tän sanon ohittaa sen samoin sanoin tsemppaat vähän muutat asennettas hyvin sä lukiosta selviät kunhan teet näin ja näin ja niin ja noin jajajajajajaja ja mä katon hiljaa lattiaa, käsiäni kyyneleet tahtoo murtaa äänenkin niin mutta ei kun kyllä sä pystyt en mä anna sun nyt luovuttaa ja sit mun nopeat askeleet pois mun täytyy saada hengittää happea anna mun nyt hengittää miks täällä ei oo ilmaa juoksen juoksen pois ne kyyneleet vie jaloista voimat sekään ei kuullut mua kukaan ei enää kuule mua apua?
Ei ne kuule mä seison reunalla heiiiii ei ne kuule kokeilen kyselen pyydän anelen eieieieiiiei mikään ei riitä niille todisteeksi kaikki tyrmää mut suorilta melkein nauraa et voi olla tosissas et nyt oot väsynyt ei ne usko enkä mä enää jaksa yrittää pyytää ymmärrystä mä turhaudun ja viillän veriset terät lipaston päällä aina ja aina varmuuden vuoksi koska ketään ei enää kiinnosta koska kaikki on tässä ja seuraava kerta voi olla vahingossa viimeinen.
Mä haluan jo lähtee.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229