1231.

En tiedä en sitten tiedä kun kysyt et saa vastausta koska en vaan tiiä sitä.
Oon ollut oudon rauhallinen koko päivän tehnyt samoja juttuja kuin muutkin eikä mun pää oo huutanut omiaan se on antanut levätä ehkä valmistanut tulevaan.
Pelkään et putoan mut sit samalla huomaan et taidan toivoakin sitä hetkee jolloin sais luovuttaa antaa tuulten riepotella ja viedä mukanaan.
Ei nyt oo sen aika nyt on taas aika astuu askel kohti elämää mennä mua vaan pelottaa päästää kädestä mun viimeisestä tutusta turvasta mua pelottaa etten enää osaakaan viiltää jos tulis vaikee tilanne ja oon kauhuissani kun tajuan et vaikka kuinka ahdistaa en halua kuolla kuin ihan pienen hetken kerrallaan.
Se on outoa vierasta että elämässä on jo niin paljon kaikkea muuta ihmisiä joiden kanssa jakaa hetkiä ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa ja ihmisiä joille kertoa mitä miettii.
Milloinhan lakkaan pitämästä tavallista elämää kummallisena?
Elänkö mä tätä vuosia ihmetellen jokaista asiaa vai totunko jo muutamassa kuukaudessa?
Opinko mä kuitenkaan jaksanko ottaa riittävän monta askelta et löydän toisten luo riittääkö mun usko muuttamaan mut ihmiseksi joka osaa olla toisten kanssa?
Sekavia kysymyksiä on kymmenittäin mut nyt ei olis aika miettiä niitä nyt pitäis osata rauhoittaa itsensä nukkumaan sanoo aamulla jatketaan mut millä sä tän just nyt liekkiin syttyneen mielen nukutat?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229