1213.

Mä oon ongelmalapsi
mut ongelmana tässä on enää se et mä en oo lapsi aikuinen täysi-ikäinen heiheihei sä oot ite vastuussa teoistas saanko mä itkee ja huutaa AUTA AUTA ÄLÄ JÄTÄ ei ku nii en mä saa hahahahaa osaa ne muutkin sun ikäiset itsestään huolehtia sä et vaan halua mennä eteenpäin toi sun olos on enää ihan sun omaa syytä mä käännän pääni pois selän sulle askeleet on raskaat sanat epäselvät anteeks et mä häiritsin tupla-annos ketipinoria jos unta edes täksi yöksi jos noi ei auta mä en jaksa ja joo kylläkyllä mun piti kuolla testaan parvekkeella pystyiskö köyden kiinnittämään sinne joo mä tiiän ne tikkaat odottaa varmempi mennä yöllä sinne sitoa ja hypätä kun on sovittanut köyden kaulalle oon niin helvetin väsynyt piirtelen terällä ihoa kun en jaksa sitoa haavoja siivota verta pois mä oon loppumassa mun elämä päättymässä mietin kyynelten alla et jos siellä soikin aina ne parhaat biisit siitä sylistä /vaikka ainoa mitä mä sieltä toivon on syli/ mä kuuntelisin rauhallisten käsien alla niitä parhaita biisejä miettisin miksen tullut tänne aiemmin olinpa mä hölmö kun niin pitkään emmin ja pelkäsin oishan mun pitänyt tietää että täällä on ikuisesti kaikki hyvin.
Mä en tarvitsis muuta kuin läheisyyden siks mä näitä tekstejä tännekin itken ja kuvia instagramiin ja päivystyksessä hoitajille ja lääkäreille päivisin ohjaajille ja öisin yksin tipun muistoverkkoon takerrun muistoihin teistä siksi tämä kaikki että täällä elämässä olis periaatteessa varmempaa saada jäädä nukkumaan jonkun lähelle koska yksikään meistä ei nää kuoleman yli mutta teen jatkuvasti itseni kanssa ajatustyötä mun elämä ei ollut kuten muiden mä en ansainnut läheisyyttä täällä

ÄÄÄÄÄ vittu en osaa ees kirjottaa saan tän kuulostamaan ihan väärältä en mä tätä näin tarkoittanut vaikka sama kai se mitä mä kirjoitan ohi tää kaikki on ihan pian ei nää tekstit muuta mitään mihinkään ei mikään enää muuta mä kuolen ja sit siellä mua oottaa syli joku joka ei enää hylkääkään täällähän se on laki perusolettamus että jokainen turvallinen lähtee viimeistään sit kun luottamus on syntynyt jotta ei vaan hetkeksikään unohda miltä se tuntuu kun revitään rikki viedään hallinta kaikki se kuukausissa koottu yritys elämästä poltetaan ja nauretaan et hei kyllähän sä tän oot tiennyt ei meistä kukaan jää - oon joo mut se ei vittu tarkoita et ikinä oppisin kestämään erot - ja äidin sanat kaikuu päässä eti ite ihmises mä jään tähän tajuuksä kaikki vihaa mua ne VIHAA mua ja siks ei mun auta ettiä ei sellasta ihmistä löydy joka musta vois välittää.
Ja taas sä vetoot siihen ne samat ilkkuvat sanat toi on sun itses keksimä juttu ei totta vähän kuin nauraisit lauseen jälkeen ja mä en jaksa en enää huutaa kireästi totean antaa vittu sitten olla jolloin mua jo vihataan nostetaan kädet ylös ja sanotaan itepä et ottanut apua vastaan nii en ottanut mussa on vikaa mä oon väärä täysin sopimaton mut pahempaa kuin noi on se etten osaa muuttua en pysty toimimaan toisin itsekäs hirviö ja mä itken nurkassa vie tää pois vie tää pois no mut voi sinähän oot aikuinen älä aina siirrä vastuuta toisten harteille sun täytyy opetella kantamaan se itse tiiä se kuunteletko sä turha sun kans on keskustella kun oot tota mieltä antaa olla muuta mulla ei oo tarjota aha aha mee sit jo pois älä kato mua noin älä lisää mun syyllisyyttä enää mä oon kuolemassa siitä jo nyt siks anna olla ja mee pois anteeks ei tää ollut sun vika musta vaan tuli niin väärä synnyin vääränä lapsena en sopinut rooleihin, kehyksiin en parantunut oikeaa reittiä en suojellut ihmisiä ympärilläni olin kiittämätön ja itsekäs anteeks mä toivon et mun itsemurha hyvittää näitä virheitä niitä kaikkia ei voi poistaa mut toivon et mun kuoltua sä ymmärrät mä en osannut toimia toisin.
Ja anteeks et yhä tänäänkin oon täällä itkemässä mun on pitänyt kuolla viimeisen viikon aikana joka yö ja edeltävinä viikkoina lähes joka yö mut aina mä vaan jatkan oon elossa vaikka tiiän ettei pitäis toivon vaan ketipinorit kaataa mun mielen sammuttaa ajatukset toivon herääväni vasta aamulla koska seuraavasta yöstä mulla ei oo mitään syytä selvitä eikä kyllä keinoakaan koska ylimääräisiä lääkkeitä ei oo ja tää asunto mulla ei riitä sanat kuvaamaan ahdistusta jonka tää huone aiheuttaa mä elän kuitenkin siitä uskomuksesta että tää on viimeinen yö.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229